Apin palsta Pakottakaa lapset minun tyköni

Ovatko lainsäädäntömme uskonnonvapaudesta ja lapsikaste ristiriidassa ihmisoikeuksien kanssa? Toteutuuko uskonnonvapaus lasten näkökulmasta?

Pari tuoreehkoa nettikeskustelua [1] lasten uskonnolliseen kasvatukseen liittyen laittoivat ajattelemaan. Keskusteluissa nostettiin esiin mielenkiintoisia ja kiperiä kysymyksiä. Tiivistäisin ongelman näin:

Miten uskonnonvapaus ja ihmisoikeudet toteutuvat pienen lapsen näkökulmasta, jos häneltä jo kasteessa riistetään mahdollisuus olla täysin uskon-noton?

YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus (1948) sanoo: &quto;Kaikilla henkilöillä on ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapaus; tämä oikeus sisältää vallan uskonnon tai vakaumuksen vaihtamiseen sekä vallan uskonnon tai vakaumuksen ilmaisemiseen yksin tai yhdessä toisten kanssa, sekä julkisesti että yksityisesti, opettamisella, hartausmenoilla, palvonnalla ja uskonnonmenojen noudattamisella." [2]

Tuohon sisältyy ymmärtääkseni myös oikeus olla harjoittamatta mitään uskontoa?

Myös Euroopan Neuvoston ihmisoikeussopimus (1950) lupaa samaa: Ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapaus

1. Jokaisella on oikeus ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauteen. Tämä oikeus sisältää vapauden vaihtaa uskontoa tai uskoa ja vapauden tunnustaa uskontoaan tai uskoaan joko yksin tai yhdessä muiden kanssa julkisesti tai yksityisesti jumalanpalveluksissa, opettamalla, hartaudenharjoituksissa ja uskonnollisin menoin. [3]

Tämäkin on käsittääkseni voimassa myös kääntäen - oikeutena olla uskonnoton. Lasten oikeuksista on erikseen säädetty Lapsen oikeuksia koskevassa yleissopimuksessa (New York 1989, voimassa Suomessa 20.8.1991 alkaen) mm. näin: "Sopimusvaltiot kunnioittavat lapsen oikeutta ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauteen." [4]

Nyt ollaan ytimessä. Missä siis on lapsen oikeus siihen vapauteen?

Ja vielä pätkä sopimustekstiä: YK:n vuonna 1966 julistama Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus sanoo näin:

1. Jokaisella on oikeus ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapauteen. Tämä oikeus sisältää vapauden tunnustaa omavalintaista uskontoa tai uskoa taikka omaksua se sekä vapauden joko yksinään tai yhdessä muiden kanssa julkisesti tai yksityisesti harjoittaa uskontoaan tai uskoaan jumalanpalveluksissa, uskonnollisissa menoissa, hartaudenharjoituksissa ja opetuksessa.

2. Ketään ei saa saattaa sellaiselle pakotukselle alttiiksi, joka rajoittaa hänen vapauttaan tunnustaa tai valita oman valintansa mukainen uskonto tai usko.

3. Henkilön vapaudelle tunnustaa uskontoaan tai uskoaan voidaan asettaa vain sellaisia rajoituksia, jotka on säädetty lailla ja jotka ovat välttämättömiä suojelemaan yleistä turvallisuutta, järjestystä, terveydenhoitoa tai moraalia tahi muiden perusoikeuksia ja -vapauksia.

4. Yleissopimuksen sopimusvaltiot sitoutuvat kunnioittamaan vanhempain ja tarvittaessa laillisten holhoojain vapautta taata lastensa uskonnollinen ja moraalinen opetus omien vakaumustensa mukaan. [5]

Mielestäni kohta 4 on selkeästi ristiriidassa kohdan 2 kanssa.

No, kuten alussa mainitsemissani keskusteluissakin korostettiin, vanhemmat kasvattakoot lapsiaan niin kuin parhaaksi näkevät. Se, onko kodeissa neljän seinän sisällä annettava "uskonnollinen kasvatus" aivopesua vai ei, lienee tapauskohtaista. Sille ei ulkopuolelta mitään voida. On kuitenkin erittäin arveluttavaa, jos vanhempien ja esimerkiksi pyhäkoulun opettajien auktoriteettiasemaa hyväksi käyttäen opetetaan pienille lapsille sitä paljon puhuttua "vetten päällä kävelyä" tapahtuneena tosiasiana.

Sen sijaan lapsikaste, pienen ihmisen liittäminen uskonnollisen yhteisön jäseneksi ja tulevaksi maksumieheksi, polkee mielestäni hänen yllä lueteltuja oikeuksiaan. Tämä kirkon jäsen-automaatti vaikuttaa myös suoraan uskonnollisuuden (lue: tapakristillisyyden) vahvaan asemaan yhteiskunnassamme ja on siten omiaan hidastamaan pyrkimyksiä kirkon ja valtion erottamiseksi. Tähän voitaisiin lainsäädäntöä [6] muuttamalla vaikuttaa. Eli kirkon tai muun uskonnollisen yhteisön jäseneksi pitäisi voida liittyä vasta täysi-ikäisenä, omasta halustaan, ei jonkun toisen. Silloin vasta voisimme puhua todellisesta uskonnonvapaudesta.

Uskomattoman hienoa kevättä!
Toivotteleepi

Api

Lähdeviitteet
[1] http://www.vapaa-ajattelijat.fi/keskustelu/read.php?5,19247 http://www.tiede.fi/keskustelut/viewtopic.php?t=13984
[2] http://www.uskonnonvapaus.fi/hakusanat/ihmisoikeusjulistus.html
[3] [4] [5] http://www.uskonnonvapaus.fi/artikkelit/sopimukset.html
[6] http://www.uskonnonvapaus.fi/lapset/asema.html

Seuraava juttu: Runo: Kiusanhenki