Kirkko julkaisi tämän vuoden helmikuussa tutkimuksen kirkosta eroamisesta. Tutkimuksessa selitettiin, miksi kansa jättää kansankirkon kiihtyvään tahtiin. Tutkimusmenetelmänä olivat kirkon tutkimuskeskukseen lähetetyt kertomukset kirkosta eroamisen syistä ja tutkimuskeskuksen mainitsemana myös jokin muu tutkimusaineisto.
Positiivista tutkimuksessa oli, että vihdoin kirkko tunnustaa yhdeksi keskeiseksi kirkosta eroamisen syyksi välinpitämättömyyden kirkkoa ja yleensä uskontoja kohtaan. Sanaa uskonnoton löytyy todella harvoin mistään kirkon julkaisuista. Tällä kertaa se oli päässyt mukaan ja aivan paraatipaikalle. Toivottavasti tämä kertoo laajemmastakin uskonnottomuuden hyväksyttävyydestä yhteiskunnassa.
Tutkimuksesta saa kyllä sellaisen kuvan, että myös niiden ihmisten kirkosta eroaminen, jotka eivät millään tavalla usko mihinkään metafyysiseen olentoon eli kirkon tulkinnan mukaan jumalaan, olisi kirkon mielestä paha asia. Kirkon edustajien pitäisi olla iloisia, että kirkon jättävät sellaiset ihmiset, jota eivät ole kiinnostuneista heidän jumalistaan.
On hyvä muistaa, että kirkko on uskonnollinen yhteisö. Ei ole mitään järkeä kuulua sellaiseen uskonnolliseen tai yleensäkään yhteisöön, jonka ajatuksia ei voi allekirjoittaa. Voikin kysyä aivan oikeutetusti, eikö kirkko pidä itseään enää uskonnollisena yhteisönä, kun se toivoo jäsenikseen kaikki, niin ateistit kuin kaiken maailman pakanatkin.
Seuraava juttu: Pikku-uutisia uskonnonvapaudesta