Kuuluuko äänemme?

Perustuslain mukaan Suomessa valta kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Kauniita ja yleviä sanoja! Mutta toimiiko vallankäyttö Suomessa todellakin niin kuin perustuslaki määrittää?

Suomeen on valitettavasti muodostunut viime vuosina varsin voimakas intressiryhmä- ja etujärjestökulttuuri, jossa lobbaamalla pyritään varmistamaan jo lakien valmisteluvaiheessa, että näiden etujärjestöjen etuja ei tärvellä lopullisessa laissa. On kansanvallan kannalta hyvin ongelmallista, että lainsäädäntöön pyrkivät vaikuttamaan ulkoparlamentaariset tahot. Tahot, joiden ainoa tavoite on pitää omat intressiryhmät tyytyväisinä ja vallankahvassa.

Esimerkkejä lobbauksesta ja lakien valmisteluun puuttumisesta löytyy vaikka kuinka paljon. Uskonnonvapauden osalta paras tai voisi sanoa pahin esimerkki oli uskonnonvapauslakikomitean kokoonpano. Komiteassa oli 10 jäsentä. Heistä neljällä on suorat kytkökset ev.lut. kirkkoon ja tämä heijastui selvästi komitean uskonnonvapauskäsityksiin. Ilmeisesti kirkossa koettiin, että heillä on paljon menetettävää, jos uskonnonvapauslakiin tulee sellaista ainesta, joka voisi asettaa valtionkirkkojärjestelmän kyseenalaiseksi. Kirkon väki saavutti kaikki tavoitteensa, ja onnistuivat torjumaan laajemmat muutokset suomalaiseen uskonnonvapauskäsitykseen. Kirkko pystyi tehokkaalla toiminnallaan välttämään sen, että muutkin kuin uskonnolliset maailmankatsomukset olisivat valtion kannalta yhtä arvokkaita. Nyt tulkinnaksi jäi, että on olemassa uskonnollisia maailmankäsityksiä, joita suojellaan erillisellä lailla ja muita, joita ei juurikaan lain tasolla huomioida.

Olisi viimein aika tunnustaa, että Suomessa asuu noin 700 000 ihmisen kansanryhmä, joka ei tunnusta mitään uskontoa eli ovat uskonnottomia. Ymmärrän, että valtionkirkko ei tietenkään tule koskaan hyväksymään ajatusta, että ihminen voi elää ilman uskontoa, mutta voisi olettaa, että eduskunnassa löytyisi rohkeutta tunnustaa tämän kansanryhmän olemassaolo.

Uskonnoton, joka oikeasti on olemassa,

Petri Karisma

Seuraava juttu: Jouluevankeliumi pakinoitsijan tapaan