Mitä se ateismi on? Mistä sitä voi oppia ja minkälaista se on? Miksi ihmeessä sitä pitää opiskella, eikö muuten voi olla uskonnoton? Tavallisia kysymyksiä, koska yleensä ihmiset eivät tunne asiaa. Historiallisesti Suomessa ei ole juurikaan kerrottu ateismista mitään, ei ainakaan totuudenmukaisesti. Tietämättömyys on siten yleistä ja ateismista on ihmeellisiä mielipiteitä ja outoja käsityksiä. Siksi oikean tiedon levittäminen on hyväksi, valistustyötä ja asioiden selvennystä tarvitaan vielä paljon.
Uskonnoton vieroksuu kaikkia uskontoja tasaveroisesti, joten ateismi ei ole sidoksissa vain kristinuskoon, vaikka Suomessa sen asema on vahva. Usein kysytään ateismin kantaa moniin asioihin, jotka eivät suoranaisesti liity jumalan olemassaoloon tai maailmankatsomuksellisiin kysymyksiin. Mutta ateismin kantaa ei ole, on vain yksittäisten ateistien tai järjestöjen kantoja. Kaikki kirjoitettu ja puhuttu on aina ihmisten aikaansaannosta, joten myös mielipide- ja tulkintaeroja on paljon.
Tavallinen uskonnoton viettää aivan normaalia elämää niin kuin parhaaksi näkee, ilman kirkkoa ja jumalia. Uskonto- tai ateismitiede ei kosketa, eivätkä termit ja niiden määrittely kiinnosta. Mutta vaikka elää ilman jumalia, on kuitenkin elettävä ihmisten kanssa. Tällöin mm. hyvät käytöstavat, lakien kunnioitus ja humanismi ovat pohjana. Ne ovat mielestäni ateistista etiikkaa, vaikkei sellaista nimitystä yleensä käytetä. Uskonnoton tekee hyvää sen itsensä takia tai yhteisen elämän parantamiseksi, ei jumalien käskystä tai tuonpuoleisen elämän toivossa. Myös minulle maailmankuva ja arvot ovat jo niin selkiytyneitä, että ei siinä yleensä tule mieleen että juuri ateismista siinä on kyse.
Vapaa-ajattelutoiminnan tarkoitus on saada muitakin ymmärtämään uskontojen valheellisuus. Tämä on yhteiskunnallista vaikuttamista, jolloin asioita tulee mietittyä ja aiheesta tulee väkisinkin puhuttua enemmän kuin ihmiset keskimäärin. Keskustelu ja asiasta muille kertominen vaatii aina jonkin verran esitietoja. Mutta vapaa-ajattelutoiminnassa ei kuitenkaan ole välttämätöntä tietää ateismista tai kristinuskosta paljoakaan enempää kuin normaaliin yleissivistykseen kuuluu. Syvällisempi oppi ei sovi kaikille, kuten mikään asia ei kiinnosta kaikkia ihmisiä. Jokainen löytäköön itselleen sopivan tason, oman ajankäytön ja mielenkiinnon mukaan.
Vaikka oma maailmankatsomuksellinen kantani on selkeä, pidän kuitenkin keskustelusta ja pohdinnasta. Asioista tietämättömät ja osin epävarmat ovat hyvä keskustelun kohderyhmä, ja heille myös ateismin kirjat sopivat loistavasti itseopiskeluun. Ne auttavat käsitteiden selventämisessä ja helpottavat mielipiteiden esittämistä ja keskustelua. Lisäksi niistä saa tietoa valistusliikkeiden historiasta ja tarkoituksesta sekä monesta yhteiskunnallisesta asiasta.
Ateismin kirjoista saa paljon mielenkiintoista lisätietoa ja myös filosofiset pohdinnat kiehtovat ainakin minua. Kirjoista ja esitelmistä kuulee myös muiden ihmisten kokemuksia ja ajatuksia. Mielenkiintoiset elämäntarinat, etsimiskokemukset ja löytämisen riemu ovat mukavaa luettavaa. Joskus löytää aivan uuden ajatuksen, tai uuden näkökulman vanhaan asiaan. Usein tuleekin mieleen että en ole itse ajatellut tuolla tavalla, tai en olisi itse koskaan keksinyt tuotakaan.
Vastapainoa ja toista näkökulmaa tarvitaan aina. Kristinuskosta kirjoja tulee jatkuvasti, olen miettinyt usein miksi uskovaiset lukevat kristillistä kirjallisuutta, miksi uskoa pitää vahvistaa jatkuvasti ja miksi uusia tulkintoja pitää aina esittää. Varmasti painettujen kirjojen joukkoon mahtuu ateistisia teoksia vielä paljon lisää. Mutta esim. kaikki tietokirjat ovat tieteellisiä ja maallisia. Täten ne ovat tuovat esiin ateistisen maailmankatsomuksen, vaikka sitä ei kirjoissa koskaan mainita.
Perustietoa aina tarvitaan, jotta osaa keskustella asioista. Tämä pätee mihin tahansa asiaan, hyvä yleissivistys on kaikessa apuna. Lukeminen ja opiskelu kuuluvat sivistyneen ihmisen elämään. Ainakin minä haluan tietää asioista, yhteiskunnasta ja paljosta muustakin. En halua olla ajopuu, vaan omaa elämääni ohjaava tekijä.
Miksi yleensäkään lukea tai oppia mitään? Oikeaa tietoa tarvitaan aina, jotta maailmassa pärjää. Ei totuutta löydä, jos ei etsi ollenkaan, tai etsii jopa väärästä paikasta. Ateismin perusteokset sopivat erittäin hyvin varsinkin tapakristityille ratkaisun tekemiseksi. Välinpitämättömyys muuttuu usein kiinnostukseksi, jolloin tietämättömyys ja epävarmuus muuttuu selkeydeksi ja varmuudeksi. Vasta kun elämän perusta on kunnossa, silloin johtopäätökset ja tulkinnat voivat olla myös oikein.
Ei koskaan ole liian myöhäistä oppia uutta ja ajatella asioita. Jos et muuta syytä keksi ateismiin tutustumiseen tai opiskeluun, niin sitten vain huvikseen tai mielenkiinnosta. En ole tässä kertonut paljoakaan varsinaisesta ateismista, mutta sen jätän sinun tehtäväksesi, jos kiinnostusta riittää. Hyvä kirja ensilukemiseksi on Kustannus Oy Vapaa Ajattelijan julkaisema Julian Baggini: Ateismi Lyhyt johdanto. Myös internetistä löytyy mm. vapaa-ajattelijayhdistysten sivujen kautta paljon mielenkiintoista oppia. Lue itse ja opi ymmärtämään paremmin maailmaa, jossa yhdessä elämme ja toimimme.
Seuraava juttu: Uskontopropagandaa TV2:ssa