Arvokeskustelua

Minulta ja monelta muultakin vapaa-ajattelijalta on usein kysytty elämämme arvoja ja vapaa-ajattelijoiden kantaa siihen, tähän ja tuohon elämänasiaan. Yllättävän monilla on vaikea käsittää, että ihminen voi elää hyvää elämää ilman ulkopuolelta annettuja määräyksiä joka asiaan. Miksi arvot, moraali, hyvä käytös ja elämän tarkoituksen löytäminen vaatisi jumal-olentojen antamia käskyjä. Eivätkö ihmiset muka itse osaa ajatella mitään ja laatia yhteiskuntaan omia yhteisen elämän sääntöjä.

Mutta ne elämänarvot? Usein kysymys yllättää, koska ei niitä tule erityisesti ajateltua. Filosofiselta kannalta elämän tarkoituksen miettiminen voi olla vaikeaa, mutta käytännön elämässä se on paljon helpompaa. Minä vain elän hyvää elämää, ei siinä sen kummempaa. Olen uskonnoton tavallinen ihminen, ei sen ihmeempää. Mielestäni se on hyvin yksinkertaista ja selkeää. Mutta tämä on ollut niin monen kysymyksen ja keskustelun aihe, joten kirjoitan nyt tästä minulle niin itsestään selvästä asiasta. Ihminen on sosiaalinen yhdessäeläjä, joten aloitetaan koko yhteiskunnasta.

Yhteiskunta on kokonaisuus

Sosiaalista yhdessäoloa ei kukaan voi täysin välttää, joten hyvä ja sivistynyt käytös pitäisi oppia jo kotona ja koulussa. Vuosisatojen mittaan kehittyneet lait ja asetukset sekä yhteiskunnan sosiaaliset normit antavat viitekehykset, jotka kertovat mikä on yhteiskunnassa sopivaa ja hyväksyttävää käytöstä ja mikä ei. Vapaa-ajattelijoita on turha syyttää arvotyhjiöstä tai moraalittomuudesta, enkä minä syytä myöskään kirkkoa tai uskovaisia. Jos elämänarvot eivät ole kunnossa eivätkä nuoret (tai edes vanhemmat) tiedä miten pitäisi elää, on syytä etsittävä koko yhteiskunnasta. Koulut, työelämä, media ja varsinkin koti ja kasvatus vaikuttavat jokaiseen. Vääristyneet yksilön arvot ja yhteiskuntaan sopeutumattomat alakulttuurit johtuvat psykologisista ja sosiaalisista syistä, jotka koskettavat koko yhteiskuntaa. Ei siihen yleensä kannata liittää uskontoa tai uskonnottomuutta, koska ne ovat syynä hyvin harvoissa tapauksissa.

Minulle riittää että asiat ovat pääpiirteittäin oikein eikä suuria ongelmia ole. Kun puutteet tiedostetaan ja mennään suunnilleen oikeaan suuntaan, niin lillukanvarsiin tai yksittäisiin virheisiin ei kannata kiinnittää huomiota, koska niitä tulee aina ja kaikkialla. Virheet ja puutteet vain kuuluvat ihmisyyteen, kun täydellisiä emme ole. Yhteiskunnallisiin ongelmiin on turha hakea vastauksia taikauskosta. Inhimillisiin ongelmiin ei kannata hakea ratkaisuja ihmiskunnan ulkopuolelta. Kun ihminen on itse vastuussa, on kaikkiin ongelmiin löydettävissä ratkaisu, jos vain oikeasti halutaan.

Omat arvot?

Usein ihmisillä on kiire tehdä kaikenlaista, pitää saada lisää rahaa ja tavaraa, elämyksiä ja kokemuksia, joten he eivät ehdi miettimään mitä he elämältä haluavat ja mikä on oikeasti tärkeää. Jotkut eivät edes halua miettiä, koska he tietävät jo kuinka tyhjää heidän elämänsä on eivätkä he tiedä kuinka saisivat siihen jotain sisältöä. Jos kaikki on epäselvää, niin kyseessä on yleensä nuori ihminen tai elämän kriisissä suuntaa etsimässä oleva henkilö. On myös paljon sellaisia, jotka eivät ole koskaan ajatelleet itse arvojansa tai tavoitteitansa. He elävät ajattelematta asiaa sen kummemmin, eikä heillä välttämättä tule koskaan mitään ongelmaa asian suhteen ja he voivat elää aivan hyvää ja täyttä elämää.

Joidenkin mielestä kirkosta eroaminen tai uskonnottomuus aiheuttaisi arvotyhjiön. En todellakaan ymmärrä miksi niin olisi, koska eihän silloin elämässä muutu juuri mikään. Jokapäiväinen elämä ja sosiaalinen yhdessäolo ihmisten kanssa jatkuu aivan kuten ennenkin. Kaikki elämänkokemukset ja sinä aikana saatu oppi muodostaa valtavan kokonaisuuden, jossa yksittäiset asiat eivät yleensä horjuta asiaa puoleen eikä toiseen.

On tietenkin ikävää että monilla nykyihmisillä on elämässään arvotyhjiö ja tarkoituksettomuuden tunne. Yhtenäiskulttuurin murenemisen ja yhteiskunnan moniarvoistumisen vuoksi ei ole enää kaikille samaa kulttuuria eikä yhtenäisiä arvoja. Mielestäni suunta on kuitenkin kokonaisuudessaan hyvä, koska ihmisillä on yhä enemmän vapautta omasta elämästään ilman ulkopuolelta annettuja määräyksiä. Se tuo kuitenkin myös vastuun, ja sitä eivät kaikki osaa hoitaa omassa elämässään. Arvotyhjiö kertoo kyllä nykymaailmasta ja ihmisistä itsestään. Ongelma on yhteiskunnallinen ja psykologinen, mutta en usko että luterilainen yhtenäiskulttuuri olisi yhtään sen parempi.

Entä yhdistyksen arvot?

Yksittäisen ihmisen arvoista puhutaan paljon, mutta entä yhdistys, onko sillä arvoja ja millaisia ne ovat? Ei mihinkään yhdistykseen liittyminen suoraan muuta elämää tai ajatusmaailmaa mitenkään. Pitkän ajan kuluessa tosin tulee paljon lisätietoa asiasta, jolloin ajatusmaailma täsmentyy ja jopa hieman muuttuu, jos sen oikeaksi ja itselleen sopivaksi kokee. Vapaa-ajattelijoilla on kulttuuriohjelma, jossa on kerrottu mm. vapaa-ajattelun ihanteista, aatteellisista perustavoitteista ja muista toimintaa ohjaavista periaatteista sekä humanistisesta etiikasta. Vapaa-ajattelijan käsikirjasta voi lukea vapaa-ajattelijan etiikasta. Kansainväliset järjestöt ovat lisäksi laatineet mm. humanistisen manifestin ja YK:n yleismaailmallisen ihmisoikeuksien julistuksen, joita myös vapaa-ajattelijat kunnioittavat ja kannattavat. Yhteinen arvokeskustelu on aina paikallaan, mutta tuskin me nykyajan vapaa-ajattelijat paljoakaan uutta enää keksimme. Samaa asiaa ovat oppineet miettineet jo tuhansien vuosien ajan eikä ihminen ole juurikaan muuttunut.

Eri vapaa-ajattelijoilla arvot ovat suunnilleen samanlaisia, mutta jokaisella voi olla pieniä eroja ja tulkintoja. Käyttäytyminen saattaa sitten vaihdella paljonkin, aivan kuten uskovaisillakin. Ei minkään järjestön tai kirkon jäsenyys kenenkään persoonallisuutta muuta. Ei kaikkia koskevaa ohjeistusta voi tehdä, ainoastaan suurin piirtein kaikkien hyväksymät. Pakottava käytös- ja ajatusnormisto ei kuulu vapaaseen yhteiskuntaan, ainoastaan lahkouskonnot ja diktatoriset valtiot laativat sellaisia. Jokainen ajatelkoon siis kuten haluaa. Ainakaan minä en halua että yhdistyksillä on liian tarkkoja tai sitovia arvojulistuksia. Harva edes suostuisi tai pystyisi aina toimimaan niiden mukaisesti. Edellä mainitut ohjelmat ja kansainväliset julistukset sekä normaalit käytöstavat ja muiden huomioonottaminen riittää ainakin minulle. Mutta hyviin ja toimiviin arvoihin ei tarvita kirkon oppeja. Samat hyvät ajatukset ovat olleet kaikissa kulttuureissa kauan sitten ennen kristinuskon syntymää. Yhteisöllisyys ja humaanius ovat aina olleet osa ihmisten käyttäytymistä, koska se auttaa yhteisössä viihtyvyyttä ja hengissä pysymistä.

Arvokas toiminta on tärkeintä

Monet järjestöt ovat perinteisesti miettineet toimintaansa systemaattisesti ja laatineet itselleen arvoja ja toimintaohjeita. Valitettavan usein ne ovat vain sanoja paperilla ja julistuksia, joilla ei ole mitään kosketusta käytännön työhön, toimintaan tai todellisuuteen. Sanat ilman tekoja eivät ole minkään arvoisia, mutta vielä pahempaa on sanojen ja tekojen täydellinen ristiriita. Arvot ja julistukset eivät koskaan yksin riitä, vaan sen lisäksi tarvitaan aina myös oikeita tekoja ja pitkäaikaista toimintaa asian hyväksi.

Vapaa-ajattelija on yhteiskunnallinen toimija. Tasa-arvoinen ja sivistynyt yhteiskunta on tavoitteemme ja siihen pyrkiminen loukkaa varmasti joitakin ihmisiä, mutta sille ei voi mitään. Jos kenenkään tunteita ei saisi loukata, niin silloin yhteiskunnassa ei voisi tehdä koskaan mitään, koska kaikkeen löytyy vastustajia. Demokraattisessa ja vapaassa yhteiskunnassa kaikesta saa keskustella, kaikkea saa kritisoida ja kaikkea vääryyttä saa yrittää muuttaa laillisin keinoin. Vapaa-ajattelu vaatii kieltämättä rohkeutta ja itsenäisyyttä. Kun ihmiskunnan ulkopuolista turvaa ei ole, se on itse rakennettava. Silloin ei pelkkä hyvä ajatus tai rukoilu riitä, vaan on oikeasti toimittava hyvän maailman saamiseksi.

Kuten valistunut lukija huomaa, ei tässä kirjoituksessa ollut mitään uutta tai ihmeellistä, kyllä nämä asiat ovat aika selkeitä jos niitä ehtii ja haluaa miettiä. Kun elämä on kunnossa, niin ei siinä todellakaan tarvita jumalia kertomaan miten pitäisi elää. Ihmisten on pärjättävä keskenään, koska muuta ei ole. Elämänohjeita ja oppaita on kirjoitettu satojen vuosien aikana miljoonia, kyllä niistä jokainen löytää jotakin itselleen sopivaa. Enkä usko että kukaan hakisi elämälleen tarkoitusta tai elämänarvoja tällaisesta yhdistyksen jäsenlehdestä, jossa kirjoitukset ovat yksittäisten ihmisten mielipiteitä eri asioista. Minä olen aivan tavallinen ihminen, joka yrittää elää elämäänsä mahdollisimman hyvin ja muista välittäen. Yritä sinäkin samaa. Mutta älä pelkästään ajattele hyvää, vaan myös toimi rohkeasti sen mukaisesti.

Timo Rantala

Seuraava juttu: Pikku-uutisia uskonnonvapaudesta