Vapaa-ajattelijoiden historiasta ja tavoitteista sekä yhteiskunnan epäkohdista ja kirkon epäoikeudenmukaisesta roolista on vuosien mittaan kirjoitettu ja keskusteltu paljon. Mutta valitettavan vähälle huomiolle on jäänyt se, miten meidän varsinaisesti pitäisi toimia tavoitteidemme saavuttamiseksi. Tässä kirjoituksessa selvitän lyhyesti ja yleisesti minun ja monen muun Tampereen nuoren aktiivin toimintaa vapaa-ajattelijoissa. Eli mitä me tällä hetkellä tavoittelemme ja mihin suuntaamme toimintaa lähitulevaisuudessa. Tampereen yhdistyksen monipuolinen toiminta, aktiivisuus ja varallisuus on tällä hetkellä varsin poikkeuksellista Suomen vapaa-ajattelijoissa, joten on todettava että meidän nykytoiminta ja kehitettävät toimintatavat eivät suoraan sovellu kaikkien vapaa-ajattelijayhdistysten käyttöön.
Uskonnoton tieteellis-humanistinen maailmankatsomus on mielestäni hyvin selkeä ja totuudenmukainen. En siten näe vapaa-ajattelijatoiminnassa juurikaan aatteellisuutta, vaan yksinkertaista poliittista vaikuttamista johon kuuluu määrätietoinen tavoitteellisuus ja julkisuus. Tampereen nuoressa aktiiviryhmässä ei milloinkaan kysytä minkä tyyppistä ateismia kukin kannattaa eikä esim. liiton sääntöjen ja kulttuuriohjelman tulkinnoista koskaan keskustella. Tuollaista filosofointia voi toki harrastaa, mutta sillä ei ole juurikaan tekemistä eikä merkitystä käytännön toiminnan ja tavoitteiden kanssa. Vapaa-ajattelutoiminta on selkeää yhden asian liikkeen kansalaisaktivismia poliittisten ja muiden käytännön tavoitteiden saavuttamiseksi, jossa pitää vaikuttaa kontakteilla ja lobbaamalla mm. eduskunnan lainsäätäjiin, valtion viranomaisiin ja kunnan viranhaltijoihin sekä monin eri keinoin arkielämän tasolla kaikkiin kansalaisiin. Kyse ei kuitenkaan ole eikä koskaan saa ollakaan puoluepolitiikasta eikä minkään tietyn puolueen kannattamisesta, vaikka tavoitteemme ovat yhteiskunnallisia ja poliitikkoihin pyritään vaikuttamaan.
Päätavoitteemme on yksinkertaisesti saada vakaumusten tasa-arvo Suomeen kaikessa lainsäädännössä ja myös jokapäiväisessä elämässä. Ei kukaan tervejärkinen vapaa-ajattelija ole nytkään kirkkoa lakkauttamassa, vaan muuttamassa sen roolia valtionlaitoksesta yksityiseksi uskonnolliseksi yhdyskunnaksi, joka hoitaa omat asiansa ja kerää jäsenmaksunsa itse. Aikoinaan väkisin tuodusta uskonnosta vaikutteita saaneen kansallisvaltion seuraava kehitysvaihe on neutraali yleisvaltio, joka antaa kaikkien vakaumusten ja ihmisten toimia vapaasti ja itsenäisesti. Sellaista yhteiskunnallista tilannetta pitää vapaa-ajattelijoiden tavoitella kaikin mahdollisin yhteiskunnallisen vaikuttamisen keinoin. Yhteiset intressit ovat avuksi, joten yhteistyötä voidaan tehdä kenen kanssa hyvänsä, jolla on samat tavoitteet tai osatavoitteet. Minulle ei ole väliä miten ja kenen kanssa tavoitteet saavutetaan, ainoastaan tulokset ratkaisevat.
On erittäin tärkeää, että vapaa-ajattelijaliike on olemassa, mutta pelkästään se ei todellakaan riitä. Mitä useampi tietää meistä ja toiminnastamme, niin sen parempi. Jos kirkko saisi toimia vapaasti ilman vastavoimaa, ihmiset saisivat erittäin yksipuolisen ja jopa valheellisen kuvan asiasta. Ja kuinka ihmiset voisivat toimia asiamme hyväksi, jos he eivät saa mistään tietoa tällaisen yhdistyksen ja toiminnan olemassaolosta. Yhteiskunnallisen toiminnan ydintehtäviä on julkisuuden ja tunnettuuden hankkiminen sekä positiivisen imagon luominen. Meidän pitää levittää tietoutta omasta toiminnasta sekä tavoitteista jatkuvasti ja tehokkaasti. On pidettävä yllä koko ajan julkista keskustelua jostakin tavoitteestamme tai asiamme puolesta, joten asia pysyy ihmisillä mielessä. Eri aikoina eri asiat ovat pinnalla, joten käyttämällä useita toimintamuotoja saadaan aina jokin niistä pidettyä julkisessa keskustelussa. Julkisen toiminnan tärkeimpiä kysymyksiä on se miten asia vaikuttaa imagoomme, joten on aina toimittava positiivisesti ja asiallisesti, vaikka vaikeista asioista puhutaankin. Me emme halua näyttää räksyttävältä rakkikoiralta, vaan vahvalta tasa-arvon vahtikoiralta. Todellisen toiminnan ja julkisen imagon olisi myös oltava tasapainossa, joten toiminnan johtamisen ja asioiden kokonaisuuden hallinnan on oltava kunnossa.
Eroakirkosta.fi on saanut myös kritiikkiä osakseen ja on kysytty onko se muka vapaata ajattelua jos halutaan kannustaa ihmisiä eroamaan jostain ryhmästä. Kyseessä on kuitenkin hyvin tärkeä toimintamuoto kirkon ja valtion erottamiseksi. Mitä suurempi osa tapakristityistä eroaa, kirkko voi yhä vähemmän kutsua itseään kansankirkoksi. Niin kauan kuin kirkko perustelee erikoisasemaansa suurella jäsenmäärällä ja mukana jäsenissä on paljon sellaisia joilla ei mitään uskoa ole, on mielekästä yrittää erottaa tapakristittyjä kirkosta. Suurten erolukujen lisäksi toinen erittäin tärkeä saavutus eroakirkosta.fi:llä on ollut huomattava julkisuus. Mitä enemmän pääsemme julkisuuteen sitä paremmin voimme toimia, koska meidät tunnetaan ja mielipidettämme kysytään. Ihmiset ovat pääsääntöisesti passiivisia ratkaisujen tekemiseen ja maailmankatsomuksellisten asioiden miettimiseen, joten kirkosta eroaminen, saatikka toimiminen asiamme hyväksi vaatii meidän puoleltamme jatkuvaa julkisuutta ja rohkaisua.
Jatkuva julkinen valistus ja ihmisten mielipiteisiin vaikuttaminen tuottaa hiljakseen tuloksia, vaikkei niitä heti näe eikä tuloksia voi helposti mitata. Usein riittää kun saadaan jaettua todenmukaista informaatiota ja epäilyksen siemen kirkkoon kuuluvien mieleen, niin aikanaan osa järkiintyy ja eroaa kirkosta tai alkaa toimimaan asiamme hyväksi. Myös uskonnonvapaus.fi auttaa tässä. Sen artikkelit kertovat neutraalisti ja puolueettomasti ne lainkohdat, joissa kirkon ja valtion liitto edelleen loukkaa uskonnonvapautta. Ilmeisesti kaikki vapaa-ajattelijat eivät ymmärrä, että sivuston tarkoitus ei ole uskontokritiikki. Jatkuva julkisuus on myös ns. siedätyshoitoa, jossa totutetaan ihmiset hiljakseen asiaan, jolloin he ovat myöhemmin valmiita hyväksymään sen ilman ongelmia. Poliittisen korrektiuden tai perinteiden nimissä ei voi rajoittaa sananvapautta, joten myös uskonnoista ja niiden valheellisuudesta saa keskustella asiallisesti myös julkisuudessa ja sitä aiomme tehdä jatkossa yhä enemmän. Toimintaamme ja tavoitteitamme koskeviin asioihin tarvitaan nopeaa julkista reagointia, mediatiedotteita sekä haastatteluja. Yksi toimintamuotomme onkin saada julkisuutta ja yhä enemmän julkisuutta monin eri tavoin.
Tavoitteenamme on saada uskonnottomuus täysin normaaliksi ja julkisesti hyväksytyksi asiaksi Suomalaisessa yhteiskunnassa. 1980-luvulta lähtien mm. vihreä liitto, seta, aseistakieltäytyjäliitto ja kasvissyöjät ovat vakiinnuttaneet asemansa. Osa niistä sai tunnettuuden sekä yhteiskuntakelpoisuuden varsin nopeasti, vaikka alussa niitä kaikkia katsottiin kieroon eikä asiaa hyväksytty. Samanlainen tavoite on myös uskonnottomilla: Asiamme on saatava yleiseen tietoon, hyväksytyksi ja jokapäiväiseksi asiaksi, joka ei herätä juurikaan vastareaktioita. Myös uskonnottomuus-trendin luominen vaikuttaisi positiivisesti ainakin nuorissa henkilöissä. Muoti-ilmiöt vaihtelevat ajoittain, mutta jostain syystä kirkosta eroaminen ja julkiuskonnottomuus ei ole noussut pinnalle eikä julkkisten lehdissä julistamaksi kuten moni muu asia. Sitten kun nuoret sanovat julkisesti ateismista, että tää on hieno juttu ja kaikkihan näin aattelee, niin silloin ollaan saavutettu jo paljon.
Kun kansa ja ihmisten toiminta segmentoituu yhä pienempiin osiin ja yhtenäiskulttuuri poistuu, valtion on arvoneutralisoiduttava palvelemaan kaikkia kansalaisia tasapuolisesti. Tasa-arvoisessa yhteiskunnassa samat ihmisoikeudet ja velvollisuudet koskevat kaikkia riippumatta maailmankatsomuksesta. Enemmistöpäätöksillä tai ns. yleisellä mielipiteellä ei voi milloinkaan perustella epäoikeudenmukaisuutta tai vähemmistön oikeuksien polkemista. Yhdysvaltojen vanhoillisissa osavaltioissa jopa homoseksuaalit ovat saaneet vahvan oikeudellisen aseman vetoamalla perustuslakiin ja yleisiin ihmisoikeuksiin. On siten erikoista että nykypäivän Suomessa uskonnottomat eivät ole onnistuneet saamaan yhdenvertaisuustavoitteitaan läpi haluamallaan tavalla.
On joitakin vapaa-ajattelijoita, jotka pitävät meitä eliittiryhmänä, joka ei sovi koko kansalle koska he eivät ymmärrä riittävästi uskonnonfilosofiaa, ateismin historiaa tai heillä ei ole sitä oikeaa aatetta tms. Minä olen aivan eri mieltä. Emme me ole valittu ryhmä, vaan tämä sopii aivan kaikille, jotka valitsevat sen itse ja haluavat toimia käytännön tavoitteiden hyväksi. Ei aatteellisessa keskustelussa mitään väärää ole, sitä kyllä tarvitaan historian ja toiminnan perustan ymmärtämiseen, mutta se ei enää auta paljoakaan kun toimitaan oikeasti uskonnottomien hyväksi käytännön tasolla. Monille ihmisille tai edes viranomaisille ei mikään järkipuhe tai perustelut auta, vaan oikeutta on itse haettava jopa tuomioistuinten kautta. Minulle on aina tärkeintä että homma toimii, tavoitteet saavutetaan ja yhteiskunta aikanaan liberalisoituu sellaiseksi jossa uskonnottomuus on enemmistön mielestä normaali olotila.
Uusi vapaa-ajattelijasukupolvi ainakin meillä Tampereella on yhä enemmän tavoitesuuntautunutta ja käytännönläheistä. Perinteillä, aatteella tai muodollisuudella ole meille juurikaan merkitystä, vaikka sellaisia toimijoita Suomen vapaa-ajattelijoissa on paljonkin. Kaikki eivät jostain syystä ymmärrä, että tavoitteet ovat meillä aivan samat kuin muillakin uskonnottomilla, mutta keinot ja toimintamuodot vaihtuvat yhteiskunnan muuttumisen ja käytännön tarpeiden myötä. Tampereella toiminta on laajentunut ja monipuolistunut viime vuosina, joten meidän piti alkaa oikeasti miettiä toteutustapoja ja kokonaisuuden johtamista, jotta kaikki pysyisi tehokkaana ja hyvin hallinnassa jatkossakin. Kattavan toimintamallin ja laatukäsikirjan laatiminen on yksi sisäisen toiminnan tärkeimpiä tavoitteita seuraavalle vuodelle. Toimintamalli on meillä uusi asia, jossa tehdään ensin peruskartoitus, jotta toiminnan kokonaiskuva ja tärkeimmät kehityskohteet saadaan selville. Tällä hetkellä ollaan saatu kehitystyö mukavasti käyntiin ja meillä kehitetään ja dokumentoidaan toimintatapoja sekä monipuolistetaan toimintamuotoja hallitusti. Todellisuudessa kaiken valmiiksi saamiseen menee useita vuosia, koska tätä tehdään vapaaehtoistyönä silloin kuin oikealta työltä ja muulta elämältä aikaa ja kiinnostusta jää. Pääsääntöisesti tämä toimintamalli ja suunnitelmat miten varsinaisesti toimimme tavoitteiden saavuttamiseksi ovat ainoastaan johtokunnan ja muiden aktiivien sisäiseen käyttöön, joten yksityiskohdat eivät jatkossakaan ole kaikille julkista tietoa.
Meillä käytännön suunnitelmat ja strategia laaditaan käyttämällä mahdollisimman paljon hyväksi mm. liike-elämässä käytettäviä metodeja. Toimintaa suunnitellaan ja monipuolistetaan systemaattisesti miettimällä joka asiassa miksi (tarkoituksen näkökulma), mitä (toiminnan näkökulma) ja miten (toteutuksen näkökulma). Ja juuri tuo viimeinen miten -kohta vaatii selkeimmän uudistuksen ja tehostamisen kaikessa vapaa-ajattelijatoiminnassa. Perinteinen kirkko irti valtiosta hokeminen ja aatteen voimaan uskominen ei toimi eikä sillä saavuteta mitään, koska todellisuudessa tavoitteet saavutetaan pienin askelin hyvin monella eri toiminta-alueella vasta pitkän ajan kuluessa. Joka asiaan tarvitaan realistinen suunnitelma osatavoitteineen ja projekteineen sekä tehokas käytännön toteuttaminen ja seuranta. Vain tällaisella systemaattisella, kärsivällisellä ja hyvin johdetulla sekä julkisuutta hyväksikäyttävällä tavalla tavoitteet voidaan tulevaisuudessa saavuttaa.
Tällä hetkellä suurin toimintaamme rajoittava tekijä on aktiivijäsenten määrä. Nykyiset toimijat tekevät jo oman osansa uskonnottomien hyväksi, joten kunnollinen toiminnan lisääminen ja monipuolistaminen vaatii lisää aktiivisia henkilöitä. Kun saadaan hyvä toimintaidea ja sille tekijät, kaikkea uutta ja mielenkiintoista voidaan tehdä. Jos sinä haluat toimia nuorekkaassa ja aktiivisessa ryhmässä uskonnottomien hyväksi, olet tervetullut mukaan toimintaan. Pienikin apu on suureksi hyödyksi.
Seuraava juttu: www.eroakirkosta.fi