Näin vauhdikkaasti riimitellen ovat vapaa-ajattelijat jo vuosikymmeniä kehottaneet kansalaisia eroamaan kirkosta. Jälleen on käsillä vuoden viimeiset hetket erota kirkosta ja näin tekemällä välttää myös vuoden 2005 kirkollisvero.
Kirkollisvero, joka esimerkiksi Tampereella on 24 000 euroa vuodessa ansaitsevalta 300 euroa, on yksi tärkeimmistä kannustimista kirkosta eroamiseen. Vaikka ei uskoisi kirkon satuihin tai ihmetekoihin, vedotaan usein kirkon rooliin hyväntekeväisyysjärjestönä, mistä johtuen kirkkoon kuulumista ei nähdä ongelmallisena. Mutta voiko aatteesta omia vain parhaat puolet, ominaisuudet joihin itsekin voi samaistua? Ääriesimerkkinä vaikkapa äärioikeistolainen skinhead-liike: vaikka nämä järjestöt usein ilmaisevat arvostuksensa sotaveteraanien panostukselle, onko perusteltua tukea toimintaa tämän yksittäisen kannanoton pohjalta? Maailmassa on monia hyväntekeväisyys-järjestöjä, joiden toimintaa tukemalla voi oman lahjoituksensa ohjata kokonaisuudessaan hyväntekeväisyyteen, kirkkohan käyttää tuloistaan hyväntekeväisyyteen vain pienen osan.
Valitettavan usein kirkkoon kuuluminen nähdään myös neutraaliksi tilanteeksi, siis oletusarvoksi. Mutta miten ihmeessä uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluminen voi olla neutraali tilanne?! Yhdistykseen tai puolueeseen kuuluminen on kannanotto, eikä kirkko laitoksena juurikaan aatteellisesta yhdistyksestä poikkea. Kirkko kerää jäsenmaksunsa, esittää kannanottoja ja antaa ymmärtää koko jäsenistönsä näiden takana seisovan. Tuskinpa poliittisesti välinpitämätön henkilö pitäisi tilanteesta, jossa esimerkiksi kommunistinen puolue ajaa manifestiaan läpi perustellen yhteiskunnan olevan perinteisesti kommunistinen ja nykyisinkin kommunismilla olevan laaja kannatus.
Yhteiskuntamme on tilanteessa, jossa kirkosta eroaminen nähdään kannanotoksi. Vaikka toki näin onkin, on mielestäni suurempi kannanotto kuulua kirkkoon. Kirkkoon kuuluminenhan osoittaa henkilön uskovan kirkon jumala -käsitykseen, siis ei vain yhden, vaan kolmipersoonaisen jumalan olemassaoloon.
Miksi minä sitten uskonnottomana kannan huolta kirkosta eroamisesta? Koska yhteiskuntammekin näkee kristillisen lähtö-kohdan perusarvona. Yleisradiolla on velvollisuus järjestää hartauslähetyksiä, päiväkodeissa tulee antaa uskonnollista kasvatusta, valtio tukee kirkon toimintaa yhteisöveron muodossa, valtiopäivien avajaisohjelmaan kuuluu jumalanpalvelus ja yhteiskunta kouluttaa pappeja kyseenalaistaen näin muun tieteellisen koulutuksen tason. Tässäpä vain tätä valitettavaa alkusoittoa. Muutos tähän on sitä nopeampi, mitä suurempi on väkikato kirkon helmoista.
Seuraava juttu: Onnea härregyd!