Nimiäiset, nimenantotilaisuus, nimijuhla...
Rakkaalla lapsella on monta nimeä niinkuin sanotaan, ja tässä tapauksessa sanonta sopii hyvin myös kuvaamaan tilannetta lapsen nimen juhlimisen siviiliversion suhteen. Toisin kuin nimen juhlimisen liturgisessa versiossa, siviilipuolella sekä juhlakaavan että juhlan nimen voi päättää vapaasti ja myös itse tilaisuuden on mahdollisuus olla vapaa-muotoisempi. Tämä aiheuttaa sen ongelman ettei pysty turvautumaan mihinkään vanhaan, turvalliseen ja muilta sukulaisilta jo opittuun tapaan. Vaikka omat ajattelumallit olisivat hyvinkin vapaita erilaisista rajoituksista, pitää ottaa huomioon sekä sukulaisten odotukset että myös usein se tosiseikka, että saattaa olla kyseessä ensimmäinen kerta kun suvussa pidetään siviilijuhla. Ohessa hieman kokemuksiamme kyseisestä tilanteesta ja myös itse juhlasta.
Oma esikoisemme syntyi syyskuussa ja jo ennen syntymää päätimme että mikäli juhla pidetään, se tulisi olemaan siviilijuhla. Päätös oli helppo sekä oman vakaumuksemme vuoksi ja myös siksi että halusimme antaa tyttärellemme mahdollisuuden päättää itse uskontokunnastaan ja vakaumuksestaan siinä vaiheessa kun hän kasvaa täysi-ikäiseksi. Siviilijuhla sopii tilanteeseen loistavasti, koska esimerkiksi ristiäisiin verrattuna siviilijuhla on vakaumuksen suhteen puolueeton juhla.
Koska aiemmin emme olleet siviilijuhlia järjestäneet emmekä myöskään niihin osallistuneet, nousi alkuvaiheessa juhlan suhteen joukko kysymyksiä. Mikä olisi järkevä, mutta samalla tarpeeksi arvokas paikka juhlan pitämiseen? Minkälainen olisi juhlakaava ja mitä muuta ohjelmaa olisi? Kuinka toisimme sukulaisten tietoon juhlan luonteen selkeästi mutta hienovaraisesti? Ketkä voisivat olla sopivia kummeja? Kahteen ensimmäiseen kysymykseen löytyi ratkaisut suhteellisen helposti.
Koska asumme Espoon Leppävaarassa, juhlapaikaksi valitsimme lähellä Leppävaaraa sijaitsevan Tarvaspään ja päiväksi lauantain 20.11. klo 12-16. Olimme käyneet useita kertoja Gallen-Kallelan museossa ja havainneet museon yhteydessä olevan museoravintolan sekä sen ympäristön kauniiksi ja myös tietyllä tavalla juhlalliseksi paikaksi.
Ohjelman suhteen halusimme noudattaa hyvin vapaamuotoista linjaa. Lyhyt tervetuliaispuhe, jonka yhteydessä kerrotaan lapsen nimi ja esitellään kummit. Sen jälkeen vapaata keskustelua ja tutustumista hyvän ruoan ja juoman merkeissä.
Kolmas kysymys oli se kaikkein vaikein, tiesimmehän ettei kukaan muu kummankaan suvusta ollut ikinä järjestänyt siviilijuhlaa. Päätimme noudattaa varovaista linjaa, emme suoraan sanoneet kyseessä olevan siviilijuhlan mutta toisaalta pyrimme juhlapaikasta ja juhlakaavan vapaamuotoisuudesta kertomalla viestittämään ettei juhla olisi uskonnollinen. Teimme omat kutsukortit joissa käytimme juhlasta nimitystä "nimijuhla" ja tilasimme Pro-Seremonioista kummi- ja nimenantotodistukset.
Siviilikummeiksi pyysimme muutamia ystäviämme ja tässä kohdassa tuli myös konkreettisella tavalla esille se tosiseikka, että loppujen lopuksi ystävät puhuvat hyvin vähän uskontoon ja vakaumukseen liittyvistä asioista. Soitin ystävälleni, jonka olin tuntenut lapsuudesta asti ja pyysin häntä kummiksi. Puhelimen toisessa päässä oli pitkä hiljaisuus, jonka jälkeen ystäväni sanoi varovaisesti: "Tulisin muuten mielelläni lapsellenne kummiksi mutta en kuulu kirkkoon...". Samassa tajusin että vaikka olin tuntenut ystäväni todella kauan, ei kyseinen asia ollut tullut koskaan puheeksi! Vakuutin ettei syytä huoleen ole koska kyseessä on siviilijuhla ja harvoin olen kuullut ystäväni huokaisevan yhtä syvään helpotuksesta. Näin se usein menee, ei näistä asioista tule puhuttua.
Epäilyksemme juhlan onnistumisesta heräsivät, kun kuulimme että eräs tuttava oli loppujen lopuksi vakaumuksensa vastaisesti pitänyt ristiäiset, koska olivat pelänneet suvun reaktiota niin kovasti. Epäilyksemme lisääntyivät entisestään, kun muutama sukulainen ilmoittaessaan etteivät pääse paikalle, toivottivat hyvää kastepäivää ja muutama sukulainen ilmoitti, että ovat mielellään tulossa kaste-juhlaamme. Jaaha, minkälaista reaktiota mahtaa olla odotettavissa itse juhlassa, kun mitään kastetta ei tulekaan?
Epäilyksistä huolimatta päätimme pitää alkuperäisestä suunnitelmasta kiinni. Jos joku sukulainen repisi asian suhteen pelihousunsa, voisimme ainakin itse vakuutella, että yritimme parhaamme juhlan onnistumiseksi.
Juhlapäivä tuli ja kaikki sukulaiset jotka olivat ilmoittaneet tulevansa myös tulivat paikalle, hyvä merkki. Otimme juhlavieraat vastaan yhdessä kummien kanssa ja tervetuliais-maljojen jälkeen oli aika pitää juhlapuhe. Jos jotain vastaväitteitä tulisi, sen aika olisi varmastikin juhlapuheen jälkeen tai jopa sen yhteydessä. Olihan tarkoituksena julkistaa nimi juhlaväelle ilman mitään sen kummempia seremonioita.
Pitämäni puhe meni suunnitelmien mukaan. Toivotin vieraat tervetulleiksi, kerroin juhlan ohjelmasta ja julkistin lapsen nimen sekä esittelin kummit. Jotain toki unohtuikin eli puheen yhteydessä olisi voinut juhlallisesti ojentaa kummeille kummitodistukset, nyt se jäi tekemättä.
Puheen jälkeen siirryimme pöytään nauttimaan tarjoilusta ja keskustelemaan. Samalla viimeisetkin epäilykset hälvenivät. Moni juhlavieras oli sitä mieltä, että nimen julkistaminen juhlapuheessa liturgian sijasta oli virkistävää vaihtelua. Ilahduttavin kommentti tuli serkulta, joka on englantilaisen miehensä kanssa myös suunnitellut perheenlisäystä. He totesivat etteivät edes tulleet ajatelleeksi, että nimen-annon voisi tehdä tälläkin tavalla ja varsinkin serkun mies oli todella innostunut tästä tavasta. Täytyy myöntää, että kaiken epäilyksen jälkeen kyseiset kommentit lämmittivät kyllä mieltä.
Kaiken kaikkiaan nimijuhlat onnistuivat erinomaisesti. Vieraat viihtyivät hyvin ja kaikilla oli riittävästi aikaa tutustua suvun uusimpaan tulokkaaseen. Juhlan vapaa-muotoisuus aktivoi vieraita onnistuneesti, vieraat itse esittivät runoja ja halusivat laulaa yhteislauluja. Nimijuhlan myötä tuli konkreettisesti esille se seikka ettei onnistuneen ja muistorikkaan juhlan järjestämiseksi välttämättä tarvitse turvautua pelkästään vanhoihin ja tuttuihin kaavoihin.
Seuraava juttu: Pohjois-kymen Vapaa-ajattelijat syyskokousti ja jakoi ansiomerkkejä