Käännyttäjän päiväkirjasta

Mä ajattelin tehdä päivän hyvän työn ja käännyttää jonkun vastaantulijan uskoon; enkä mihin tahansa uskoon, vaan siihen oikeaan, joka pelastaa.

Tossa Keskustorin kulmilla tartuin yhtä ukkoo käsipuolesta ja kysyin, haluakko pelastaa nahkas? Tottakai se halus, ja mä ajattelin kertoo kerrankin jotakin muuta Raamatusta kuin evankeliumia. Valitsin sitten profeetta Joonan kirjan ja kerroin siitä niin kuin se olis ta-pahtunu Suomessa jollekkin mun kaverille. Sillain kansan tajusesti asiat vois mennä paremmin perille.

Niin kato - mä aloitin - yks mun kaveri Joona, tai siis Jouni, kuuli kerran ääniä. Se oli sellanen näkymätön mies, joka sille puhui. Se käski Jounia meneen Tampereelle ja julistaan siellä tulevaa rangaistusta. Tampereella meinaan on kaikenlaista syntiä; on erotiikkaliikkeitä ja baareja ja viikonloppukännäystä. Jouni aatteli, ettei hän kehtaa mennä tommosta höynää juttua horiseen ihmisille. Se yritti paeta Tal-linnaan tätä näkymätöntä miestä.

Tää käännytettävä äijä kuunteli mua silmät pyöreinä; mää arvasin että moterni Raamattu tekis vaikutuksen.

No sitten nääs - mää jatkoin - keskellä Suomenlahtee nousi kato niin hirvee myrsky, ettei koko Vinjetin miehistö ollut sellasta nähny. Ne tajus heti, että se on jonkun matkustajan syytä, ja ne katto nopalla kuka onneton pahanilmanlintu se on. No noppahan nyrväytti heti Jounin. Itte kapteeni raahas Jounin hytistään niska-perseotteella, missä se vaan oli koisinu kaikessa rauhassa, niinku muka ei tietäs mitään. Miehistö alko tivaan Jounilta, että mikä halavatun kekkeruusi sää oikeen oot, kun tämmösen mytelin sait aikaan? Jouni tunnusti olevansa näkymätöntä miästä paossa, joka alvariinsa suputtaa korvaan jotain. Miehistöhän oli ihan kauhusta kankeena, mutta Jouni käski niitä viskaan hänet jorpakkoon, niin sitten kaikki olis sovitettu. Miehistö yritti vielä soutaa sitä Vinjettiä maihin, mutta eihän siitä mitään tullu, ja niin ne nakkas Jonten mereen.

Myrskyhän tyynty kun veittellä leikaten ja allasbaari saatiin taas avattua. Siellä meri-miehet sitten nosteli tuoppeja näkymättömän miehen kunniaks.

Joku turska sitten nielas Jounin. Kolme päivää se katuvana kärvisteli sen kalan vattassa ja sepitti oikeen kommeen runonkin näkymättömälle miehelle. Se tepsi ja turska yrjös Jounin tonne katajanokan terminaalin eteen; oli siinä rapulaisilla viinaturisteilla ihmet-telemistä.

No ans olla; kohta oli taas näkymätön mies vonkaamasa Jonee Tampereelle. Jounihan lähti heti; yhden päivän se kulki Mansen katuja ja möykkäs kaikin voimin että maailmanloppu tulloo, maailmanloppu tulloo!


Tamperelaiset oli niin viksua väkee, että kaikki usko heti kerrasta ja pukeutu vanhoihin perunasäkkeihin. Kun Tampereen kaupun-kinjohtajakin kuuli, että Hämpillä joku ukko kailottaa tuomiopäivää, se heitti heti liituraidat nurkkaan ja pyysi sihteeriltään perunasäkin. Varmuuden vuoksi se viälä lähti toimistostaan johonki tomuläjään istuskeleen ja huusi sieltä, että joka tamperelaisen on ny riuruttava säkissään ja huurettava armoo näkymättömältä miäheltä.

Niin se vitsaus sitten peruuntui, ja sekös Jounia korpes. Se valitti näkymättömälle miähelle tehneensä ihan turhan reissun; naisten-tansseissaki piti olla koko ajan seinäruusuna, kun kaikki sen Huuko Possit haisi kalan yrjölle.

Jouni elätti vielä toivoo, että Tampere pannaan matalaks. Se teki risumajan tonne Mannerheiminkalliolle ja alko vahtaan, koska alkaa rytiseen. Turhaahan se oli, koska tamperelaiset oli tehny parannuksen.

Näin mää kerroin sille käännytettävälle ukolle. Mutta se hyväkäs sanoikin, että tairat puhua puppua. Mää vannoin ja vakuutin että tää juttu on taivahan tosi; sen on viisaat miehet kirjottanu muistiin nimenomaan tän näky-mättömän miähen johdattamina. Me maksetaan verookin valtiolle tästä tarinasta. Ja jollet usko, niin se näkymätön mies lankettaa sulle kidutus- ja käristystuomion ja yks pujopartanen ukko räimii sua ikusesti hiilihankolla persiille. Ja tää kaikki vaan siks, että piti olla niin saatanan tyhmä ja pääkkö, ettei usko selvää puhetta.

Se yhä vaan epäili, jollonka mää raivostuin ja sanoin sille, että älä hyvä miäs rienaa; tollaset äijät poltettiin ennenvanhaan roviolla.

Sehän lähti saman tiän nosteleen, enkä mä ollut ehtinyt kertoo vielä edes Jeesuksesta. Mää vedin viimesen valttini esiin ja huusin perään, että tää tarina on suora mukaelma Raamatusta. Ukko pysähty kun seinään ja huusi, että olisit heti sanonu! Se lankes polvilleen mukulakiville ja alko ylistään näkymätöntä miästä.

Timo Vuorinen

Seuraava juttu: Ruotsin Evankelis-Luterilainen kirkko kriisissä