Eräs, kutsutaan häntä vaikka potilas J:ksi, on psyykensä rakenteen ja toiminnan puolesta hyvin poikkeuksellinen hahmo. On myös ilmeistä, että hänellä on vakavia mielenterveydellisiä ongelmia. Syvempi paneutuminen hänen sisäiseen maailmaansa on syytä aloittaa skitsofrenian diagnosointikriteereistä. Skitsofrenian eurooppalaisen diagnosointi-kriteeristön (tiivistetty ja karsittu versio) mukaan tauti diagnosoidaan, jos havaitaan yksikin näistä oireista
- toisten ajatusten kuuleminen, "tieto" omien ajatusten varastamisesta
- harhakuvitelmat siitä, että hallitsee muita tai että muut hallitsevat itseä; yleensä
selkeät harha-aistimukset tai -kuvitelmat
- puheen/käskyjen kuuleminen tai "selostuksen" kuuleminen omasta
toiminnasta
- jatkuvat harhat, jotka eivät sovi kulttuuriin, ovat sopimattomia tai
täysin mahdottomia, tai yli-inhimillisten voimien kuvitteleminen.
tai näistä vähintään kaksi
- jatkuvat, etenkin tunnepitoiset harhat missä tahansa aistipiirissä
- katkoja tai sivuraiteita ajatuksenjuoksussa, jotka johtavat epärelevanttiin
ja sekavaan puheeseen
- katatonista käytöstä: kiihkoa, jäykkyyttä liikkeissä, mykkyyttä tai änkytystä
- apatiaa, aloitekyvyttömyyttä, puheen vaitonaisuutta, tunneilmaisujen epäjohdonmukaisuutta, sosiaalinen erakoituminen.
Potilas J kuvittelee voivansa nähdä muiden ajatukset ja luulee voivansa hallita maailmaa ajatustensa voimalla. Hänellä ei ilmeisesti kuitenkaan ole harhoja siitä, että joku kuuntelisi hänen ajatuksiaan; päin vastoin, hän on tunnettu siitä, että kukaan ei tunne hänen syvimpiä mietteitään. Hänen kertomuksensa ovat osittain keskenään ristiriitaisia ja hän on sosiaalisesti hyvin eristäytynyt; itse asiassa häntä ovat nähneet vain harvat ihmiset, hekin harvoin ja nämä raportit ovat jääneet vaille muita todisteita. Tämä henkilö ei ole koskaan saapunut tapaamiseen lukuisista pyynnöistä huolimatta eikä hän ole vastannut yhteenkään lähetettyyn viestiin.
Skitsofreniaan kuuluu myös se, että potilas elää omassa maailmassaan, jossa vallitsevat hänen omat sääntönsä. Hänen käyttäytymisensä vaikuttaa epäloogiselta ja omituiselta. Kukaan potilas J:lle läheinen taho ei ole koskaan päässyt selvyyteen potilaan ajatuksista ja tarkoitusperistä. Onkin ilmeistä, että ne ovat niin ristiriitaiset todellisuuden kanssa, etteivät muut ihmiset voi ymmärtää toiminnan motiiveja. Heillä on asiasta sanontakin, "Potilas J:n tiet ovat tuntemattomat".
Potilas J:llä on omituinen harha. Hänellä on uskomus, että tietyn ihmisen surmaamalla hän voi armahtaa surmatyön tekijät, samoin kuin muut samalla alueella asuvat ihmiset. Tämän lisäksi hänellä on kuvitelma, että hän on itse se taho, joka tämän armahduksen voi antaa, ja että koko armahdussääntö on hänen itse keksimänsä ja silti ehdottomasti voimassa. Tämä täysin irrationaalinen kuvitelma jäsentyy potilas J:n maailman näkökulmasta epätoivoiseksi keinoksi ylläpitää hänen haurasta persoonaansa - surmattava ihminen on nimittäin hänen oma poikansa. Yleensä tällaiset fantasiat kohdistuvat vanhempiin eivätkä lapsiin, mutta potilas J:n historia valottaa ilmiön syitä.
On selvää, että läheinen sukulaisuussuhde on voimakas surmaamisfantasiaan liittyvä affektiivinen komponentti. Isä ei tiettävästi koskaan ole tavannut poikaansa. Surmaaminen saattaa liittyä mustasukkaisuuteen; epätoivoinen keino ylläpitää horjuvan maailmansa viimeisiä raunioita. Mustasukkaisuus on perua siitä, että potilas J:n entinen naisystävä on avioliitossa ja asuu toisen miehen kanssa ja heidän liitoonsa syntynyt lapsi on potilas J:n ja naisen pikasuhteen tulosta. Naisen miesystävä ei tätä kuitenkaan ilmeisesti tiedä, joten on mahdollista että harhoissaan potilas J kuvittelee kostavansa naisen aviomiehelle tappamalla tämän pojan, joka todellisuudessa on hänen omansa. On kuitenkin mahdotonta laatia tarkempaa arviota tämän harhan syistä ja sisällöstä sillä potilasta ei ole vielä tavattu.
Dissosiatiivinen persoonallisuushäiriö (ent. sivupersoonahäiriö) on elokuvistakin tuttu tila, jossa potilaalla on samassa ruumiissa monia eri persoonallisuuksia, toisistaan tietämättä. Vuorotellen nämä ottavat vallan potilaan ruumiissa eikä hänellä yleensä ole muistijälkiä toisen persoonan aikana tapahtuneista asioista. Eri persoonallisuuksilla voi jopa olla aivan erivahvuiset silmälasit.
Potilas J:llä on useita tunnettuja persoonallisuuksia. Hänen kaikkivoipaisuuskuvitelmansa ovat yhteisiä näille kaikille, mutta ulkoasu vaihtelee rajusti, samoin kuin moraaliset säännöt, arvot, käyttäytyminen jne. Persoonat ovat tietoisia toistensa olemassaolosta mutta eivät siitä, että ne ovat kaikki samassa kehossa; tilaa voidaan pitää ehkä pahempanakin kuin "tavallista" dissosiatiivista persoonallisuushäiriötä.
Potilas J:n tila on selvästi hyvin vakava ja hänen mielenterveytensä tila edellyttää huostaanottoa ja ehkä pysyvää hoitoa. Täten määrätään siis potilas J, oikealta nimeltään Jahve tai Jehova (mahdollisia aliaksia Buddha, Allah ja Krishna), toimitettavaksi terveydenhuollon piiriin heti tavattaessa. On mahdollista ja todennäköistäkin, että potilas J on menehtynyt, sillä hänestä ei ole olemassa yhtäkään täysin luotettavaa yhteydenottoa.
Seuraava juttu: Jumalan olemassaolo helppo todista (?)