Vapaa-ajattelijoiden toiminnan yksi oivallinen mittari on uskovaisten lähettämä “rakkausposti”. Mitä enemmän toimintamme ohessa astumme kirkon varpaille, sitä kattavampi on näiden rakkauskirjeiden kokoelma.
Vapaa-ajattelijoiden toiminta on kannattavaa, jos saamme aikaan keskustelua ja reaktioita tavoitteidemme pohjalta sekä positiivisia reaktioita jäsentemme ja samaa lippua kantavien joukossa tai negatiivisia tunnetiloja niiden joukossa, jotka eivät ymmärrä uskonnonvapauden merkitystä ja etenkään negatiivista uskonnonvapautta eli vapautta olla uskomatta. Jotta asioiden tilaan saadaan muutosta, on nämä asiat syytä tuoda esille siinä muodossa, että asian sivuuttaminen ei ole helppoa. Tavan, jolla asia tuodaan esille, tulee siis jossain määrin olla kärjistävä tai tunteita nostattava, mutta toki hyvän maun rajoissa.
Tampereen Vapaa-ajattelijoiden viimeaikainen toiminta on totisesti ollut tuotteliasta myös tällä mittarilla. Paitsi että loistava sivustomme eroakirkosta.fi on saanut julkisuutta valtakunnan päämedioita myöten, on kyseisen asian tiimoilta käyty myös monia keskusteluja lehtien yleisönosastokirjoituksissa sekä internetin keskustelupalstoilla.
Sivuston aiheuttama tunnekuohu kristillisillä tahoilla on näkynyt myös “rakkauskirjeinä”, joita esimerkiksi allekirjoittanut on saanut muutamia. Jos taivas olisi olemassa, tuskin minulla mitään hätää olisi, on näidenkin kirjeiden mukaan minun puolestani sen verran rukoiltu, että aukeaa se paikka varmasti vähemmälläkin.
On vaikea suhtautua vakavasti edellä mainittujen kirjeiden kaltaiseen kritiikkiin. Toisinaan kirjeiden sisällön kun joutuu jopa lukemaan useampaan kertaan, ihan vain saadakseen varmuuden siitä, onko kirje olevinaan huumoria vai vakavasti kirjoitettu elämänohje. Lienee selvää, että yleissävy kirjoituksessa on holhoava, omaa uskoahan kun ei voi kritisoida tai toisen näkökantaa millään muotoa ymmärtää.
Uskovaisen henkilön logiikka usein tekee mutkan, jota ateisti ei omasta logiikastaan löydä ja jota ei yksinkertaisesti voi hyväksyä. Tämä samainen ongelma löytyy usein myös uskovaisten kirjeissään esiin tuomista perusteluista: Jumala on olemassa, koska Raamattu näin sanoo. Jumala on Raamatun kirjoittanut pyhän hengen välityksellä, toisin sanoen Raamattu on Jumalan sana eikä siis voi olla väärässä. Jumala on siis olemassa. Suorastaan pettämätön logiikka...
Kirjeitä saa kyllä jatkossakin postittaa allekirjoittaneelle, eipähän niistä mitään haittaakaan ole. Hämmennys ja huvittuneisuus ovat kirjeitä lukiessa päällimmäiset tunnetilat. Epäilen vahvasti josko niillä sitä muutosta aikaan saadaan, jota lähettäjät toivovat. Toki usein tällaisen kirjeen luettua jää pohtimaan, olisiko kirjeenkirjoittaja voinut käyttää aikansa paremminkin.
Seuraava juttu: Pakina: Jesus mikä meteli