Päätinpä sitten viimein tutustua (Tampereen) Vapaa-ajattelijoiden toimintaan. Yhdistys itsessään ja sen periaatteet olivat kutakuinkin selvillä, mutta muutoin toimintamuodot olivat hämärän peitossa. Paikalla oli väkeä kuin sunnuntain kirkonmenoissa, siis ei kovin paljoa. Tosin tilatkaan eivät vastanneet seurakuntakeskusta (joista nykyään löytyvät jo biljardisalitkin), joten keskustelua oli hyvä käydä pienessä piirissä. Tunnelma oli varsin "järkiperäinen", eikä esim. kukaan puhjennut puhumaan kielillä ellei sitten mukaan lasketa välillä kuultua ATK-slangia.
Saimme tietoa Vapaa-ajattelijoiden historiasta sekä toiminnasta. Myös meiltä kysyttiin tuoreita kehitysideoita, mutta ainakaan heti ei kenenkään luovuus karannut kiitolaukkaan. Kävi ilmi, ettei meininki ole rutiinien puuduttamaa, koska koko "formaatti" hakee vasta muotoaan. Tämä työ on kuitenkin hyvissä käsissä, sillä isäntämme vaikuttivat asiasta innostuneilta sekä monitaitoisilta.
Uskonnollisissa epäkohdissa tietysti rönsyilimme kovasti, kuten asiaan kuuluukin. Jori Mäntysalo mm. lupasi selvittää, perustuuko uskonnollisten yhteisöjen ehtoollisviinin verovapaus Jeesuksen mahtikäskyyn (Matt. 26: 27-29). So. täytyykö joka uskonlahkon alistua epätasa-arvoisesti nauttimaan vain viintä, vaikka heidän gurunsa veri ilmenisi parhaiten Koskenkorvassa?
Hämmästyttävää oli myös kuulla kirkon oman lainsäädännön
uudistuksista. Nykyään kuulemma ei enää tarvitse uskoa luomiskertomukseen,
vaikka Aatamin ja Eevan syntiinlankeemus onkin yksi kristinuskon kulmakivistä.
Jeesus siis lunasti ihmiskunnan vapaaksi synnistä, jota ei koskaan tapahtunutkaan?
No tulipahan kuitenkin lunastettua. Ilta oli siis kaikin puolin mielenkiintoinen.
Toivottavasti ehtisin jatkossakin vierailemaan.
Seuraava juttu: Siviilirekisteriyhdistyksen alku