Herra, hae oluset

Jotkut sanovat, että herra on minun paimeneni. He eivät tunnu tarkoittavan, että juuri minun pitäisi mennä heille töihin tyyliin: "Te herra siellä, olkaa niin hyvä ja ryhtykää minun paimenekseni."

Tasavallan presidenttiä he tuskin tarkoittavat, sillä hänhän on rouva. Minulla ei ole täyttä varmuutta, onko valiokuntaneuvoskaan suostunut paimeneksi. Valiokuntaneuvoksella saattaa olla paremmat liksat nykyisissä tehtävissään kuin paimenen pestissä, joten työpaikan vaihdosta tuskin aivan helpolla saa aikaan.

Nykypäivän uusavuttomuuden aikakautena ei tietenkään olisi pahitteeksi, vaikka paimenia olisikin enemmän hommissa. Voi syyllä sanoa, että paimenen töitä olisi runsaasti tarjolla, mutta kukaan ei tunnu palkkaavan heitä.

Myöskään kouluissa ei ole paimenia valmistavia opintolinjoja. Pitäisi ehdottomasti olla eriasteisia paimentutkintoja aina peruskoulu- ja ylioppilaspohjaisista alkaen korkeakoulututkintoon asti. Olisi komeaa sanoa: "Tämä herra tässä on minun diplomitohtoripaimeneni."

Tärkeintä tietysti on, että olisi joku konkreettinen paimen. Muutenhan voi heilutella hetuloitaan vastuuttomasti ja todeta, että no joo näin kävi, mutta herra on minun paimeneni. Kuka herra? Paimenta ei näy missään, mutta tyyppi väittää olleensa kaiken aikaa tiukassa kontrollissa.

Jos matkassa olisi mukana oikea herra paimenena, ei olisi ainakaan itse vastuussa mistään, mitä tapahtuu. Kaikki töppäilynsä voisi laittaa viereisen herran piikkiin, koska sitähän varten hänet olisi palkattukin. Ja jos tuo herra joutuisi työnantajan töppäilyjen vuoksi vankilaan, tilalle voisi palkata nopeasti uuden Suomen paimenpalvelusta.

Paras työnantaja-paimen -suhde on tietenkin saavutettu silloin, kun paimen hoitaa myös kaikki juoksevat asiat. Voi todeta tyyliin: "Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu." Paimen käy kaupassa ja täydentää makkara- ja olutvarastot sillä välin, kun työnantaja itse katselee töllöstä hokia.

Tapio Aho

Seuraava juttu: Vapaa-ajattelijoissa tapahtunutta