Miksi olematonta vastaan pitää taistella? Jos Jumalaa ei ole, niin miksi sitä pitää vastustaa? Miksi uskovaisia ja kirkkoa pitää arvostella, miksei niiden voi antaa toimia rauhassa? Nämä ovat varsin yleisiä kysymyksiä vapaa-ajattelijoille. Ei meidän tietenkään tarvitse puolustella olemassaoloamme, mutta yleisiä väärinkäsityksiä ja tietämättömyyttä on hyvä korjata ja toimintamme tavoitteita selkiyttää muillekin. Monet ulkopuoliset eivät oikein ymmärrä, miksi toimimme ja millä tavoin. Toisaalta monet eivät hyväksy sitä, että uskontoja tai kirkkoja kritisoidaan millään tavalla. Heidän mielestään ne ovat kaiken arvostelun yläpuolella; tämä ei tietenkään ole totta, sivistyneessä demokraattisessa valtiossa kaikkea voidaan arvostella asiallisesti ja totuudenmukaisesti.
Päätavoitteitamme ovat mm. kirkon ja valtion erottaminen, uskonnottoman tapakulttuurin levittäminen, uskonnottomien oikeuksien ajaminen ja tieteellisen maailmankuvan levittäminen. Tuomme tosiasioita esille ja ajamme omia tavoitteitamme. Emme ole varsinaisesti ihmisiä, vaan vääriä ja epäoikeudenmukaisia asioita ja olosuhteita vastaan. Uskovaiset puhuvat usein kristittyjen vainoista, mutta eivät jostain syystä huomaa tai välitä, että uskonnottomilla on myös oikeus omaan elämäntapaansa. Mutta miksi vastustamme sellaista, jota ei ole? Jumalia ja muita henkiolentoja ei tietenkään ole, emmekä ole niistä kiinnostuneita millään tavalla. Kuitenkin ahdasmieliset ihmiset, uskonnot ja kirkot ovat oikeasti olemassa ja ne vaikuttavat todella vahvasti tähän maailmaan.
Ensiksi kohteena on ahdasmielisten ihmisten toiminnan vastustus. Uskovaisia on paljon, liian monet heistä ovat mielestään oikeassa ja se sitten muka oikeuttaa toisten elämään sekaantumisen. Moralisoivat ja ahdasmieliset henkilöt yrittävät häiritä toistenkin elämää omien vanhanaikaisten käsitystensä vuoksi. Mielikuvitusmaailmassa elävät, tieteellisen tiedon ja kehityksen vastustajat jarruttavat yhteiskunnallista kehitystä. Uskovaiset sekaantuvat muidenkin elämään ja asioihin, jotka eivät heille kuulu sekä haluavat että muidenkin tulisi elää heidän oppiensa mukaan. Missään tapauksessa en väitä, että kaikki uskovaiset olisivat nykyisin pahoja tai ahdasmielisiä, mutta jos kirkko saisi entisen vallan takaisin, niin kuinkahan moni kristitty todella vastustaisi uskonnottomien ja eri tavalla ajattelevien oikeuksien rajoittamista.
Toiseksi toiminnan kohteena on uskontojen ja muiden vaarallisten oppien vastustus. Vieläkin on voimissaan paljon vanhanaikaisia oppeja ja myyttejä, jotka eivät kuulu nykymaailmaan, koska tieteellisen tiedon lisääntyminen on kiistatta osoittanut monet uskomukset täysin valheellisiksi. Mielestäni kristinuskossa pahuus ja suvaitsemattomuus on sisäänrakennettu sen oppiin, vaikka yksittäisiä ihmisiä yritetäänkin syyttää. Jos kristityt saisivat takaisin kaiken entisen vallan, niin myös Suomi palaisi väistämättä keskiaikaa ja ahdasmielisyyttä kohti. Uskonnot synnyttävät aina tietämättömyyttä, sivistymättömyyttä ja ahdasmielisyyttä. Varsinkin luterilaisuus on karsinut tehokkaasti kaiken ilon ja nautinnon elämästä, vaikka muinaisen paimentolaiskansan moraalisäännöt ja keskiaikainen ahdasmielisyys eivät kuulu nykymaailmaan. Nimenomaan yksijumalaiset uskonnot aiheuttavat pahoja ongelmia, koska niissä kyseessä on "ainoa ja kaikkivaltias Jumala". Sitten jotkut väittävät tietävänsä tämän Jumalan todelliset toiveet ja oikeat käskyt. Tällöin muulla tavalla ajatteleville aiheutetaan ongelmia, koska Jumalalta tulevat ohjeet ovat kuulemma pyhiä ja niitä pitää noudattaa, vaikka ne olisivat miten järjettömiä. Uskonto myös mahdollistaa yhteiskunnallisesti hyväksyttyä hulluutta. Enkeleitä ja demoneita saa nähdä, mutta tonttuja ja ufoja ei saa; Jumalalta taivaasta saa kuulla ohjeita, mutta vaaleanpunaiselta hevoselta maan alta ei saa. Puheet iankaikkisesta rangaistuksesta ja muusta yhtä järjettömästä saa herkän ihmisen pois tolaltaan, kyseessä onkin varsinainen pelotuksen uskonto. Mielestäni selvää on, että tällaisia vaarallisia oppeja tulee aina vastustaa.
Kolmanneksi toiminnan kohteena on järjestäytyneiden uskontojen eli kirkkojen vastustus. Järjestäytyminen tuo mukanaan organisaation, jonka on pysyttävä pystyssä vuodesta toiseen ja se vaatii paljon rahaa ja henkilökuntaa. Tunnetusti raha ja valta turmelee hyvänkin opin, saatikka sitten huonon. Yhtenä kirkkojen tärkeimpänä tehtävänä on uskon (tai ainakin jäsenmäärän ja vallan) ylläpitäminen. Juuri kirkoissa massojen hallinta onnistuu, koska joukossa tyhmyys tiivistyy ja harva uskaltaa olla muiden kanssa eri mieltä. Kirkkojen käännytystyö, "minä olen oikeassa, sinä olet väärässä" -ajattelu, aiheuttaa aina ikäviä seurauksia. Historiassa nimenomaan toisia käännyttävät uskonnot ovat levinneet, koska ne ovat armotta tuhonneet suvaitsevammat uskonnot. Jäljelle jääneet uskonnot ja kirkot ovat väkisinkin ahdasmielisiä.
Näitä kaikkia, ahdasmielisiä ihmisiä, uskontoja ja kirkkoja,
tulee vastustaa, koska ne eivät itsekään anna toisin ajattelevien
ihmisten olla rauhassa. Vastavoima ja vastakkainen näkökulma tulee
aina tuoda esiin; jos aina vain yksi näkökulma esitetään
julkisuudessa, niin ihmisillä ei ole mahdollisuutta valita. Tärkeää
on myös kirkon nykymaailmaan kuulumattomien piirteiden esilletuonti ja
niiden poistamisen ajaminen. Jostain käsittämättömästä
syystä kirkkoja suojellaan yhä ja niillä on etuoikeuksia, jotka
eivät niille kuulu. Miksi Jumalaa ja kirkkoa pitää suojella lainsäädännöllä?
Ovatko ne todella niin heikkoja ja avuttomia, etteivät pysty huolehtimaan
itsestään ilman valtiovallan erityistä apua ja suojelusta? Monet
kokevat tosiasioiden esilletuonnin uskontojen vastustukseksi. Olkoon sitten
niin. Jos jotain tekee tai sanoo, niin aina joku valittaa, vaikka kirkot ja
uskonnot eivät todellakaan ole arvostelun yläpuolella. Vastavoima
tarvitaan välttämättä, koska Suomeen aikoinaan väkivalloin
tuotu uskonto on saanut mahtavan aseman, jonka asemaa, etuoikeuksia ja toimintaa
ei muka saisi kyseenalaistaa. Maailma muuttuu koko ajan, miksei siis parempaan
suuntaan, jossa ihmisten katsomusvapautta ja järkeä kunnioitetaan.
Suuri osa ihmisistä elää omaa elämäänsä asioista
ja yhteiskunnallisesta tilanteesta välittämättä, mutta osa
haluaa vaikuttaa maailmaan, jossa elämme. Maailma on muuttunut paljon viime
vuosikymmeninä, suuri osa muutoksista on yleisen ja laajan yhteiskunnallisen
kehityksen tulosta, mutta valitettavasti ei ole odotettavissa, että uskonnot
ja kirkot häviäisivät maailmasta. Ei edes se minimivaatimus,
että ne alkaisivat hyväksyä toisin ajattelevia ja kunnioittaisivat
heidän katsomusvapauttaan. Jos asioiden esilletuonti ja muutosten haluaminen
koetaan vastustamiseksi tai vääräksi, niin emme voi sille mitään.
Tavoitteenamme on katsomusvapaa, humaani ja tasa-arvoinen yhteiskunta ja toivomme,
että se joskus tulee. Voisin sanoa, että mielestäni tarkoitus
on tehdä itsemme tarpeettomaksi. Tavoittelemme maailmaa, jossa uskonnoista
puhutaan vain historiankirjoissa muinaisten taikauskojen kohdalla. Maailmaa,
jossa kaikki maailmanselitykset ovat tieteellisiä ja humaani käytös
lähtee jokaisen ihmisen halusta hyvään elämään
itselle sekä kaikille muille.
Seuraava juttu: Oulun vapaa-ajattelijat