Kesäaikaan ei vanha ateistikaan kykene välttymään konfirmaatiotilaisuuksilta. Kirkkoon yhä kuuluvia sukulaisia ja tuttavia kun tuntuu riittävän pilvin pimein. Se on sikäli harmillista, että minulle tulee noissa tilaisuuksissa aina kova nälkä, enkä viitsi ottaa kirkkoon eväitäkään mukaan. Tiedän nimittäin paljon viihtyisämpiäkin paikkoja mutustella kinkkuvoileipää. Sitä paitsi viereiset ihmiset yrittäisivät arvatenkin päästä osingoille, koska nälkähän heidänkin on noissa tilaisuuksissa.
No joka tapauksessa nälkä yltyy aina siinä vaiheessa, kun pastorit ryhtyvät jakamaan Jeesuksen verta ja lihaa. Minulle katsokaas tulee mieleen mummuni ihanat veripaltut, jotka veivät niin sanotusti kielen mennessään. Liha taas tuo mieleen herkullisen, grillatun kasslerin höystettynä tillillä maustetuilla uusilla perunoilla.
Pitkän liturgian aikana on pompattava tämän tästä seisomaan ja taas käytävä istumaan. Moisesta jumpasta nälkä sen kuin pahenee ja maha pitää kovaa kurinaa, vaikka pitäisi vielä olla hiljaa höpöjä kuunnellessa.
Ja entäs sitten kirkon tarjoamat eväät! Verenä tarjotaan senttilitra enemmän tai vähemmän laimeata viiniä ja lihana jostain tuulihatunkyrsästä repäisty pahainen siivu. Luulisi moisessa jumppatilaisuudessa sentään oltavan hieman vieraanvaraisempia ja tarjottavan runsaammin sattumia soppaan.
Jos kerran kyse on pyhästä ehtoollisesta, kyllä siihen pitäisi kuulua vähintään nakit ja muusi sekä palanpainikkeeksi puolikkaan tuopillinen olutta. Liturgia sinänsä saattaisi sillä konstia kestää hieman pidempään, mutta tuskin se ketään enää haittaisi, jos varattaisiin mahdollisuus santsaukseen.
Ehkä kuitenkin edullisin tapa olisi muuttaa veri ja liha hieksi ja hilseeksi. Silloin tuskin - ei ainakaan minulle - tulisi mielleyhtymiä ruoan kanssa. Hikenä ja hilseenä tarjoiltuna hikinen viini ja tuulihatunkyrsä vastaisivat lisäksi paremmin totuutta eli olisivat sitä ihtiään.
Eihän minun tietenkään pakko olisi kirkossa käydä, vaikka jotkut sukulaiset ja tuttavat ovatkin niin hölmöjä, etteivät ole tajunneet erota mokomasta instituutiosta. Joskus harvakseltaan on kuitenkin hauskaa käydä katsomassa, kuinka aikuiset ihmiset viitsivätkin mokomaa teatteria yhä nykypäivänä vakavissaan harrastaa. Minua mokoma meno huvittaa kovasti.
Toisaalta en ihmettele, miksi kirkkoon kuuluvat tyytyvät pyhän ehtoollisen tarjoamiin huonoihin eväisiin. Hehän ottavat mallia Raamatussa seikkailevasta satuhahmo Jeesuksesta, joka jakoi pari kalakukkoa tuhansille ihmisille. Vähäinen määrä riitti mukamas kauhealle määrälle kansaa, ja samaan näyttää Jeesuksen veri ja liha venyvän.
Täytyy myöntää, että kerran minäkin innostuin huutamaan takapihallani: "Jeesuksen, kristuksen liha!" Naapuri ryhtyi silloin utelemaan, onko ateisti viimein kokenut uudelleen syntymisen ja nauttii nyt takapihallaan pyhää ehtoollista. Voimaperäinen ilmaisuni johtui siitä, että grillattavanani ollut kasslerkimpale kärähti hiilienpuoleiselta sivustalta ja siinä kääntämistä hosuessani onnistuin pudottamaan köntin grillin viereen, jolloin liha maustui hieman karkeammalla marinadilla. Turhaan en siis lausunut noita sanoja, kuten en muulloinkaan.
Tapio Aho profeetta
Seuraava juttu: Miksi et tulisi mukaan toimintaan