Kirkollis- ja eduskuntavaalien läheisyys sai tälläkin kertaa monen kansanedustajaehdokkaan asettumaan ehdolle myös kirkollisvaaleihin. Tämä kenties siksi, että ehdokkaasta luotu mielikuva eduskuntavaalien äänestyshetkellä olisi mahdollisimman kristillinen ja perinteisiin arvoihin vetoava. Eduskuntavaalien läheisyys näkyi myös kirkollisvaalien mainoskampanjoissa, esimerkiksi Tampereella kirkollisiin virkoihin pääsee jo kahdenkymmenen äänen "vyöryllä", mutta tästä huolimatta useat ehdokkaat panostivat kampanjoihin merkittäviä rahasummia, puoluetunnusten mainoksissa näkymisestä huolehtien.
Vapaa-ajattelijat pyrkivät kuluvana keväänä ahdistelemaan kansanedustajaehdokkaita heidän henkilökohtaisten vakaumuksien tunnustamisen puolesta. Äänestäjien on syytä tietää, uskooko heidän ehdokkaansa yliluonnolliseen Jumalaan! Kansanedustajan henkilökohtainen usko on viime aikoina vaikuttanut äänestystuloksiin, esimerkiksi parisuhdelaki keräsi vastusta lähinnä henkilökohtaisten, kristinuskon pohjalta tulevien arvoristiriitojen johdosta.
Suomen sanotaan juuttuneen ihmisoikeus- ja suvaitsevaisuuskysymyksissä Euroopan häntäpäähän. Yksi selvä syy tähän on kristillisen arvomaailman vahvuus paitsi yhteiskunnassa, niin etenkin eduskunnassa. Luonnollisesti ei voi yleistää kristityn olevan suvaitsemattomampi kuin esimerkiksi vapaa-ajattelijan, mutta esimerkiksi mainittu parisuhdelainkäsittely tästä antoi vahvoja viitteitä.
Jokaisen äänestäjän oikeus on myös henkilökohtaisesti kysyä mieleiseltään ehdokkaalta suoraan hänen suhtautumistaan esimerkiksi valtion ja kirkon suhteeseen. Jokainen ääni on tärkeä, ja onkin erittäin todennäköistä että ehdokas vastaa esimerkiksi sähköpostitse lähettyyn kysymykseen.
Seuraava juttu: Jo mahtuu kamelin jalka neulan silmästä