Jo mahtuu kamelin jalka neulansilmästä!

Kamelin viides jalka sujahtaa neulansilmästä kuin tyhjää vain. Syynä on ilmiö, jonka nimeän tässä Tossunallahiksi. Siihen uskotaan ympäri maailmaa ja sen vakuutetaan olevan suuri valtias, mutta sen nimikin paljastaa sen olevan käyttäjiensä tossun alla.

Tossunallah on siihen uskovien mielestä ihana, sillä vaikka se on laatinut ankaria sääntöjä, ei niistä tarvitse välittää. Säännöt on luotu rikottaviksi. - Tossunallah antaa kaiken anteeksi, teki sitten mitä hyvänsä, kuinka ja kenelle tahansa, kunhan vain muistaa pyytää siltä anteeksi, vakuuttavat Tossunallah-fanit. Tossunallah on kuin sitä ei olisikaan, vaikka se siihen uskovien mielestä onkin koko ajan ja hallitsee kaikkea. Sitä ei näy eikä kuulu eikä se vastaa koskaan mitään rupattelee sille ummet ja lammet tai haistattelee pitkät vi… tarkoitan jutut. Siitä huolimatta se muka tietää tarkalleen, onko tekijä suorittamassa tekoa vai suorittaja tekemässä suoritusta vai kenties suorittaja tekemässä tekijän kanssa suoritusta.

Oli miten oli, kaikki on kuitenkin pahasta. Mutta ei hätää: Tossunallah kyllä antaa anteeksi, jos siltä vain muistaa pyytää anteeksi. Ja vaikka ei muistaisikaan pyytää, ei siitä mitään rangaistusta tule, sillä Tossunallahilla tuntuu olevan niin paljon kaikenlaista hommaa, että ei siinä pienet jutut muistu mieleen. Joku on joskus kehdannut väittää, että Tossunallah on suurta harhaa! Vastaukseksi on saatu, että eihän ajatuksiakaan näe.

- Ovatko ajatuksetkin sitten vain harhaa? kysyvät Tossunallah-fanit. Koska Tossunallah on näemmä vain ajatus, ei ole oikeastaan ihme, ettei se ole viime vuosisatoina tehnyt ihmeitä. Tossunallah on tehnyt viimeksi ihmeitä siitä kertovan satukirjan mukaan aikana, jolloin moni Jeesus-niminen olisi pyörtynyt ällistyksestä, jos olisi nähnyt Simo-taikurin esityksen.

Toisaalta ihmeellisiä on sattunut Grimmin veljesten kirjoittamissa tarinoissakin, mutta jostain syystä kukaan ei ole ottanut niitä todesta. Onkohan ne kirjoitettu väärällä tyylillä? Mahtoi veljeksiä potuttaa. Itsekin pyysin eräänä lauantaipäivänä - ihan vain kokeeksi - Tossunallahilta lottovoittoa. Sillä kertaa potissa oli peräti neljä miljoonaa euroa, jolla olisin ostanut helposti unelmieni mopedin. Ei tullut voittoa ei. En edes sijoittamiani rahoja saanut takaisin. Jos Tossunallah on olemassa, se ei joko kuunnellut tai ei välittänyt. Ja sitä väitetään vielä hyväksi! Toisaalta on hyvä, kun ei sentään pykännyt rangaistusta mokomasta pyynnöstä, mikä tosin sekin olisi ollut olemattomalta ihme.

Tossunallahin kannattajat väittävät, että se rakastaa erityisesti sitä, jota se koettelee. Jos Tossunallah on olemassa, minua se on rakastellut ihan riittävästi, joten suuntautuisi vaihteeksi siihen oikeasti uskoviin. Olen nimittäin havainnut, että Tossunallahin nimeen vannovat juuri sellaiset, joilla olisi yltäkylläisyyttä vaikka muille jakaa. He eivät kuitenkaan jaa, sillä he ottavat mieluummin ryypyn kamelinsa viidennellekin jalalle, jota ei sitäkään siis ole, minkä vuoksi se mahtuu vaivatta neulansilmästä.

Toisaalta Tossunallah tuntuu antavan anteeksi kaiken. Myös rikkauden, kunhan vain muistaa pyytää sitä anteeksi.

Tapio Aho

Seuraava juttu: Kokemuksia Rippikoulusta