1. Väitän että 14-15 vuotias ei käy rippukoulua saadakseen uskonnollista tai elämänkatsomuksellista tietoa, vaan sen vuoksi kun kaikki muutkin sinne menevät ja rippilahjaksi saa paljon rahaa. Ja kenties sitten joskus saa mennä kirkossa naimisiin ja tulee haudatuksi pyhään maahan, eikä sinne kommunistien puolelle niinkun isäni sanoo.
Omalla kohdalla nämä rippileirit ja muut sessiot aiheuttivat korvia polttavaa mielipahaa kun en päässytkään rippileirille, vaan minut passitettiin parinviikon päivärippikouluun. Mikä (perkeleellinen) vääryys! Minulle jopa naureskeltiin pilkallisesti kun kerroin meneväni päiväriparille kesälomalla. Tuli siinä mietittyä yhden jos toisenkin kerran että mistä minua rangaistaan, kun moista päänaukomista sai kuulla. Ja minkä ihmeen takia kaikki halailivat leirien jälkeen toisiaan jatkuvasti? Minulle ei halailua opetettu päiväriparilla ja siitäkin sain moitteet kun en osannut oikein halata. Onko tämä joku kirkon pyhä sakramentti että kuinka halata oikein?
2. Ottaessani ensiaskeleita pienenä koululaisena kaikki tarinat Jeesuksesta ja ristiinnaulitsemisesta saivat minut näkemään painajaisia hahmosta joka jahtaa minua pitkin kolkkoja kirkon käytäviä, silmät palaen millon minkäkin värisenä. Mietin vaan että mitenkähän 7-vuotiaan tosiaan odotetaan selvittävän päässään kaikki nämä "naulat ranteista läpi"-jutut? Opettaja ei yleensä minun kouluaikanani tehnyt muuta kuin käski lukea läksyt, sitten katseltiin videolta jotain uskonnollisia draamoja kuinka Jeesusta niin kiusattiin ja .. no kaikkihan me tiedämme miten sille lopulta kävi.
Nämä kummitusjutut saivat minut pelkäämään kirkkoja kuin ruttoa. Ja muistan senkin illan kun äitini lohdutti minua ja sanoi että Jeesuksella on nyt hyvä olla taivaassa, eikä siihen enää satu. Minä kun tietysti mietin sitä kipua kun ripustetaan puuhun kuin riistaeläin.
3. Ihmisiä pelotellaan jo lapsesta alkaen asioilla kuten "et pääse kirkossa naimisiin jos et käy rippikoulua ja sinut haudataan siunaamattomaan maahan". Onko tämä reilua? Ja uskonnollisen tai minkä tahansa kasvatuksen nimissä: onko tämä edes järkevää? Jos ei kirkolla ole tavallisen ihmisen elämässä muuta tekemistä kuin ensin ropsauttaa vettä päähän, sitten juotattaa pahaa viiniä ja syötättää jauhoköntti, sekä ropsauttaa hiekat perään, niin samapa tuosta on erota.
Yritän edelleen päästä eroon siitä pelosta että yksinäinen hautakiveni lojuu kaatuneena jossain hautausmaan parkkipaikan takana. Koska tämän se uskonnonopetus peruskoulun alaluokilla teetti: pelkään pimeää ja kylmää, pelkään jääväni lopulta yksin ja pelkään että minut kärrätään hautaan kirkonkirous niskassani.
Heti vuodenalusta käyn eroamassa kirkosta. Pitäkää pitkät saarnanne, pitäkää tarinanne Jeesuksen vertavaluvista käsistä. I'm outta here!
Seuraava juttu: Kenen maailmankuvaa tunnustat?