Mitä sinä ajattelet maailmasta ja sen synnystä? Vapaa-ajattelijoilla vastaus on usein selvä, mutta kuinka moni on miettinyt miten ajatusmalli on syntynyt ja milloin; oletko itse todella miettinyt omaa vakaumustasi, onko se opetettu vai itse valittu harkinnan jälkeen? Oletko myöskään miettinyt miten uskonnoton taustasi ja sen syntymistapa vaikuttaa nykyiseen toimintaasi vapaa-ajattelijana?
Monille uskonnoton maailmankuva on vain tapa. Ei itse mietitty, ei koskaan ajateltu, vain kasvatuksessa imetty malli. Lapsuudessa opitut käyttäytymis- ja ajattelumallit ovat mukana aikuisuuteen asti usein itsestäänselvyyksinä. Käytän tällaisista vapaa-ajattelijoista termiä tapauskonnoton, koska sen voi hyvin rinnastaa tapakristittyihin.
Itsestään selvää on, että vanhemmilla ja kasvatuksella on suuri vaikutus lapsen maailmankuvan kannalta. Lapsena ei kyseenalaista vanhempien oppeja ja mahdolliset väärät kysymykset ja ajatukset kitketään tarvittaessa pois. Myös kaveripiiri, harrastukset ja aikakauden muoti-ilmiöt vaikuttavat nuorena paljon, haluanko tai uskallanko olla poikkeava muiden joukossa?
Suomessa kristillisten kirkkojen vaikutus on aiemmin ollut vahva, joten monet uskonnottomista ovat joutuneet puolustamaan ateismiaan vahvasti. Mutta heistä suuri osa on vain toistanut muille samoja selityksiä, joita heille itselleen on opetettu. Vahvoja, oikeita ja tieteellisiä perusteita uskontojen valheellisuutta tai kirkon oppeja vastaan osaa todellisuudessa varsin harva esittää.
Tapauskonnottomien lisäksi vapaa-ajattelijoissa on monia, jotka on lapsena kastettu ja he ovat olleet jollakin tavalla kristittyjä tai täysin maallistuneita. Kaikki eivät ole oppineet vanhemmiltaan, ystäviltään eikä mistään muualtakaan mitään elämänkatsomuksista, tieteistä tai kriittisestä ajattelusta. Joillakin heistä tulee henkinen muutosprosessi jossakin elämänvaiheessa ja he eroavat kirkosta koska eivät usko sen opetuksiin. Aikuisena maailmankatsomusten pohdinnan aloitus voi olla henkisesti hyvinkin raskasta ja muutos ei ole yleensä helppoa eikä kaikkien mieleen. On luonnollisesti henkilöitä, joilla kirkosta ero ja ateismi käy helposti ja nopeasti, mutta monilla se on monivuotinen ja joskus vaikea prosessi. Maailmankuvan lopullinen muodostuminen voi viedä vuosia itsenäistä ajattelua, se ei synny hetkessä ja epäilyksiä syntyy puoleen ja toiseen.
Joillakin tuntemillani henkilöillä on tullut henkilökohtaisten kriisien aikana äkillinen "tiedeusko", jota voidaan pitää lähinnä hätähuutona ongelmiin. Äkkimuutokset johtavat usein toiseen äärilaitaan ja suvaitsemattomuuteen, josta kristittyjäkin moititaan. Tällaisen henkilön tulisikin myöhemmin tarkastella maailmankuvaansa ja toimintaansa uudelleen kun ongelmat ovat selvinneet ja ajatus toimii jälleen selkeästi.
Olen valitettavasti huomannut, että ateisti voi olla yhtä sokea omille näkökannoilleen kuin kristitty omilleen. Molemmilla ne voivat olla ulkoa opittuja ilman pohdintaa niiden todenmukaisuudesta ja tällöin muulla tavalla ajattelevien ymmärtäminen ja suvaitsevaisuus helposti unohtuu.
Olen tavannut joitakin syntymästään asti uskonnottomia, joilla on käsittämätön tapa pitää uskovaisen tai normaalin maallistuneen perheen lasta, joka on kastettu, jotenkin huonompana. Vaikka he ovat myöhemmin eronneet kirkosta ja liittyneet vapaa-ajattelijoihin, niin heihin on jäänyt jokin tartunta, "mielen virus", ja he eivät ole "oikeita ateisteja". Aivan kuten "oikea stadilainen" on vasta kolmannessa sukupolvessa. Onneksi näin ajattelevia on vähän.
Ongelmana monilla tapauskonnottomilla on myös se, että he eivät useinkaan ymmärrä kuinka vaikea prosessi maailmankuvan muuttaminen ja kirkosta eroaminen voi olla. Mielestäni pitkän itsenäisen ajattelun ja monipuolisen pohdinnan kautta johonkin ratkaisuun päätyneet ovat älyllisesti rehellisempiä kuin ajattelematta asian omaksuneet, riippumatta siitä kumpi on päätynyt oikeaan lopputulokseen. Mitään ei saisi niellä pureskelematta; kriittisyyttä, kysymyksiä, vastauksia ja pohdintaa tarvitaan paljon.
Todella omaa ajattelua on harvoilla, kaikki aiemmin oppimamme asiat ovat vanhojen ajatusten uudelleen kierrättämistä eri muodoissa ja eri nimillä. Meille tavallisille ihmisille riittää että olemme todella miettineet eri vaihtoehtoja ja teemme ratkaisumme kestävin perustein ja mahdollisimman itsenäisesti. Olkoon vakaumuksesi mikä tahansa, mutta kunhan siihen on päädytty vakaan oman harkinnan ja pohdinnan jälkeen. Ateismi on realistinen, tieteellinen ja kaiken kattava maailmankuva. Mielestäni ainoa oikea jos asiaa todella miettii ja sitä myös kannattaa miettiä.
Seuraava juttu: Mitä ateismi on?