Ateismi on jumalauskon puuttumista.
Edelläolevat neljä sanaa ovat kattava ja täydellinen vastaus otsikon kysymykseen. Koska ateismi määritellään yleensä väärin, on tämä kirjoitus kuitenkin paljon pidempi.
Ateismi ei tarkoita kirkon- tai uskonnonvastaisuutta. Ateisti voi kannattaa valtion ja kirkon eroa ja kritisoida uskontoja, tai pitää kirkkoa tärkeänä kansakunnan moraalin kannalta, tai pitää asiaa yhdentekevänä. Kirjoitukseni kannalta olennaista ei ole se paljonko erityyppisiä ateisteja on, vaan se mitä termi 'ateismi' tarkoittaa.
Monet tuntemani ateistit kertovat noudattavansa humanistista etiikkaa, mutta ateistin määritelmän kannalta asia on epäolennainen. Epärehellinen ateisti voi vaikka perustaa uskonnon huijatakseen ihmisiltä rahaa. Ateisti voi olla kommunisti, tai olla olematta. Ateismi itsessään ei ole levitettävä aate, järjestäytynyt vapaa-ajattelijaliike sellainen on.
Ateismi tarkoittaa vain uskon puutetta jumaliin. Ateisti voi uskoa horoskooppeihin tai ufoihin. Uskontokin voi olla ateistinen, koska esimerkiksi sielunvaelluksen voidaan kuvitella tapahtuvan ilman ohjaavia jumalia. Sen sijaan pelkkä ateismi ei tietysti ole mikään uskonto.
Ateismi on järjellä perusteltavissa. Joku voi silti olla ateisti tunteenomaisin syin, vaikka huomattuaan jonkun papin tai pastorin epärehelliseksi tai petyttyään jonkin uskontokunnan toimintaan. Jotkut ovat saaneet alkusysäyksen kohti ateismia tällaisesta tapahtumasta ja myöhemmin sisäistäneet myös ateismin järkiperäiset perustelut.
Vasta kun ateismin käsite on puhdistettu ylimääräisestä painolastista, päästään puhumaan siitä mitä ateismi oikeasti on. Vasta sitten voidaan puhua siitä millaisia ateistit yleensä ovat tai eivät ole.
Monet sanakirjat määrittelevät virheellisesti ateistin olevan jumalankieltäjä. Määritelmä edellyttää, että ateistille on ensin kerrottu jumalasta, jonka hän sitten kieltää. Ateisti ei kiellä jumalaa, häneltä puuttuu jumalausko, ja usko jumalaan voi puuttua ellei kukaan ole vielä jumalasta kertonut. Ei kukaan ateisti ole kuullut kaikista nykyisten ja entisen uskontojen jumalista ja niitä jokaista erikseen kieltänyt. Sitäpaitsi kristittykin on jumalienkieltäjä, kun ei usko Brahmaan tai Zeukseen.
'Jumalankieltäjä' ottaa jo terminä kantaa kysymykseen jumalien olemassaolosta. Onhan kieltämisen vastakohta myöntäminen, ja tästä saadaankin taustalle ajatus siitä, että ateisti kieltää ilmiselvän tosiasian. Vielä 'jumalankieltäjä' ikäänkuin esittää kysymyksen "onko kristitty vai ateisti oikeassa?", kun taas 'jumalienkieltäjä' olisi jo parempi sana ja johtaisi kysymykseen "onko jonkin uskonnon jumala olemassa?".
Ateistilta puuttuu jumalausko kuten terveeltä puuttuu sairaus. Sairauden puute voi johtua siitä ettei ole vielä sairastunut tai siitä että sairaus on parantunut. Ellei sairaita olisi, ei tietysti tarvittaisi sanaa terve, eikä sanaa ateisti tarvittaisi ellei olisi jumaliin uskovia.
Järkevästi sanaa 'jumalankieltäjä' voidaan käyttää, kun osoitetaan kaikkivaltiaan käsite loogisesti ristiriitaiseksi, tai kun maailmassa esiintyvää pahaa käytetään kumoamaan kaikkivaltiaan ja kaikkihyvän jumalan olemassaolo. Mutta tämä ei tarkoita että kaikenlaisten kuviteltujen jumaluuksien olemassaolemattomuus voitaisiin todistaa, eihän jumalan esimerkiksi tarvitse olla kaikkihyvä.
Joskus ateismi sanana pyritään leimaamaan "kovaksi" tai jotenkin jyrkäksi kannaksi. Tämän vaikutuksesta käy esimerkiksi entisen papin Jorma Hietamäen sanoma "No, ateisti on huono termi, huono sana, koska se on niin leimaava. Mä en pidä ateisti-sanasta." Kuitenkin Hietamäki vastasi, kun kysyttiin onko hän ateisti: "No, perinteisen määritelmän mukaan kai voi sanoa että mä sitä oon."
Tässä yhteydessä otetaan joskus esille termi agnostikko, ja sanotaan suunnilleen ateistin olevan kirkonvastainen kiihkoilija ja agnostikon taas suvaitsevainen jumalaan uskomaton mutta siitä melua pitämätön ihminen. Ehkä jotkut käyttävät itsestään agnostikon nimitystä juuri tästä syystä. Käsitys on tietenkin väärä, ateismi ei määritelmän mukaan tarkoita mitään erityistä kiihkeyttä.
Agnostisismi on käsitys, jonka mukaan jumalista ei saada tietoa, ei siis tiedetä onko jumalia ja jos on niin ei tiedetä millaisia on. Agnostisismi käsittelee asiaa eri kannalta kuin ateismi/teismi -jako, eikä ole kolmas vaihtoehto niiden välillä. Teistinen agnostikko uskoo että jumala on, mutta ettei jumalan luonteesta saa varmuutta. Ateistinen agnostikko sanoo ettei jumalaan usko, mutta ettei asiaa voi todistaa kumpaankaan suuntaan.
Seuraava juttu: Individualisoituminen johtaa maallistumiseen