Joulupukin tilanne on oikeastaan aika säälittävä. Ei siksi, että hänellä on kovasti kiireitä näin joulun alla. Kyllähän työtä olla pittää. Hänen tilanteensa on ikävä uskonasioissa. Tänäkin vuonna moni lapsi on taas tajuavinaan Joulupukin olevan silkkaa aikuisten levittämää legendaa. Pukin naamarin taakse kun aivan selvästi kätkeytyy esimerkiksi isäpappa, joka vain hetki ennen pukin ilmestymistä katosi jonnekin.
Jeesuksen suhteen samanlaista valaistumista ei tapahdu, vaikka koko jätkää ei ole näkynyt eikä kuulunut ilmestymisuhkauksista huolimatta. Kuitenkin uskomattoman moni uskoo ja vannoo ihan vakavissaan vielä aikuisena, että kyllä se Jeesus vain on aivan totta.
Olen nyt saanut tästä tilanteesta kertakaikkiaan kystä kyllin ja olen päättänyt ikään kuin tasa-arvon nimissä alkaa uskoa Joulupukkiin uudelleen. Joulupukkiin on uskottava, koska hän jos kuka on aito iloisuuden jakaja ja on paljon konkreettisempikin kuin jotkut näkymättömät jeesukset. Perustan Joulupukin seremoniallisen hartausseurakunnan (JSH), johon kuuluvat veisaavat aina kokoontuessaan yhteiskaraokena pukkiaiheisia lauluja aamusta iltaan kesät talvet ja toisinaan keskustelevat avoimesti joulupukin vaikutuksesta elämäänsä. Keskustelupiireissä saatetaan kuulla esimerkiksi tunnustuksia, kuinka joku on päässyt viinasta eroon koettuaan herätyksen ja tultuaan joulupukkiuskoon. Joulupukin seremoniallinen hartausseurakunta perii kirkollisverona seurakuntalaisilta kerran vuodessa joululahjan, joka voi olla minkähintainen tahansa, mutta ei mielellään halpatuotantoa. Saadut lahjat käytetään hyvin ja tarkoitukseensa. Enemmänkin saa antaa.
Jokaisen JSH:hon liittyneen on tunnustettava uskonsa lausumalla yhteen ääneen muiden kanssa joukossa ulkoa uskontunnustus, joka kuuluu seuraavasti: Minä uskon Joulupukkiin, Korvatunturin luojaan, joka sikisi, jos ei nyt aivan pyhästä hengestä niin sikisipä kuitenkin ja pääasia, että sikisi, koska tämä uskontunnustus olisi muutoin aivan turhaa touhua. Näin ollen joulupukki on olemassa m.o.t. Lisäksi hänen olemassaolonsa todistaa oikeaksi lukemattomat joulunaikaan tavarataloissa heiluvat ja hohottavat joulupukit, joita ei olisi, ellei niillä olisi ollut oikeaa esikuvaa mallinaan. Niilo Tarvajärvikään ei olisi innostunut perustamaan Joulumaata, ellei joulupukki olisi totisinta totta.
Joulupukki antaa anteeksi mitä vain ja koska tahansa, ellei asia kohdistu kovin lähelle häntä itseään. Mikäli Joulupukin kanssa joutuu huonoihin väleihin, parhaiten sen huomaa jouluisin, jolloin saattaa jäädä lahjattomaksi, sillä Joulupukilla on valta tähän. Ja voimaakin löytyy: viime aikoina penkiltä on noussut rautaa 200 kiloa. Harjoitelluksi on tullut painavan lahjakontin kanssa. Kunniaa on kertynyt muun muassa Ikaalisista artesaanin tutkinnosta. Hipheihurraa ja eläköön siis hän! Olkoon valta ja voima ja kunnia vaikka kuinka pitkään!" kaikki joukolla nyt uskomaan Joulupukkiin. Paljon pahempiinkin asioihin uskotaan.
Seuraava juttu: Kuule pyhää sanomaa