Kristinoppi on aina korostanut tahtoa ja rationaalisuutta ja sivuuttanut ihmisen mielen syvimmät liikkeet, jotka nykyään tunnetaan piilotajuntana. Kristinopin voi hyvin määritellä tiedostavan mielen opiksi. Voiko ihminen olla vain rationaalinen vai tarvitseeko ihminen myös mielensä tunteet ja vietit ollakseen ehyt ihminen?
Psykologiassa ihmisen mieli voidaan jakaa kahteen osaan, tiedostavaan ja piilotajuntaan. Jaottelu on varsin karkea, mutta tähän tarkoitukseen aivan riittävä. Tietoisuus on mielen osa, jossa on kulloinkin tarkkailun alla olevat ajatukset ja se käy jatkuvaa vuoropuhelua ulkomaailman ja piilotajunnan kanssa. Piilotajunta on ihmismielen syvin osa, johon ihminen ei voi vaikuttaa kuin välillisesti, jos ollenkaan. Piilotajunnassa sijaitsevat ihmisen primitiiviset vietit, vaistot ja halut, kuten myös kokemukset, tunteet ja opitut asiat ja ajatukset.
Ennen piilotajunnan "uudelleen" keksimistä oli vallalla dualistinen käsitys ihmisen rakenteesta. Dualismin perusajatus on, että mieli on erillinen aivoista ja muodostuu tavallisen aineen sijasta toisesta erityislaatuisesta aineesta. Dualismi oli kristinopille huomattavasti armollisempi kuin nykyinen käsitys ihmismielestä, koska dualismi antoi tilan sielulle.
Ihmisen piilotajuisia mielenliikkeitä alettiin ymmärtää, kun filosofit Ludwig Feuerbach, Arthur Schopenhauer ja Friedrich Nietzsche 1800-luvulla uudelleen löysivät tunteen ja vietit. Tämä löytö kääntyi nopeasti kristinoppia vastaan. Laajempaan julkisuuteen piilotajunta tuli Sigmund Freudin toimesta. Nykyään piilotajunta on erittäin laajasti hyväksytty käsite.
Merkittävimmin piilotajunnan pois jäämiseen kristinopista ovat vaikuttaneet tahdon korostaminen, oppi kuolevasta ja ylösnousevasta jumalasta ja kristinopin täydellinen ymmärtämättömyys ihmisen mielenrakenteesta.
Tahtoa on korostettu kristinopin teologiassa aivan alusta asti. Jo Pyhä Augustinus on kirjassa "Jumalan valtakunta" muotoillut kristinopin keskeisen sisällön kahteen ajatukseen; himo ja häpeä tulivat maailmaan syntiinlankeemuksen jälkeen ja hyve edellyttää, että tahto vallitsee ruumista täysin. Himo ja häpeä ja muut ihmisen piilotajuiset mielenliikkeet on kristinopissa aina pyritty julistamaan synniksi. Voidaankin ajatella, että perisynti on kristillinen muoto piilotajunnasta. Kristinoppi on korostanut hyveen merkitystä ja pitänyt viettien ja himojen torjumista erittäin tärkeänä asiana. Kristinopissa korostetaan, että ihmiset tekevät syntiä, koska he ovat ylpeitä ja tottelemattomia eivätkä halua toimia jumalan tahdon mukaan. Kristinoppi edellyttää, että ihmisen täytyy koko ajan kontrolloida omaa toimintaansa, mutta piilotajunnan kontrollointi on ihmiselle mahdotonta. Siksi ihminen on kristinopin mukaan koko ajan syntinen.
Kristinopin keskeinen sanoma on oppi kuolevasta ja ylösnousevasta jumalasta; tämä on oppi, joka vie uskonnonharjoittamisen kauaksi ihmisen sisäisestä kokemuksesta. Uskonnon harjoittaminen repäistään pois ihmisen sisältä ihmisen ulkopuolelle, sanalla sanoen tuonpuoleiseen. Usko Kristukseen aiheuttaa sen, että uskosta muodostuu kiihkeä taistelu ihmistä itseään ja kaikkea ihmisissä olevia tiedostamattomista lähteistä tulevia näkyjä, innoituksia ja intuitioita vastaan. Usko Kristukseen torjuu myös kaikki myytit, tarinat ja unien maailmat epäkristillisinä ja jumalan vastaisina ja näin olettaa, että ihminen tulee toimeen vain tiedostavan mielensä kanssa. Näin kristinopista muodostuu oppi, jossa vain ymmärtämisellä ja tahtomisella on merkitystä. Jos joku ei uskonnon julistuksesta huolimatta usko, niin hän tarvitsee lisäopetusta, koska hän ei ole oikein ymmärtänyt sanomaa tai ansaitsee rangaistuksen, koska hän ei ole tahtonut ja on siis pahantahtoinen.
Kristinoppi ei alkuunkaan ymmärrä, miten ihmisen mieli on rakentunut. Otetaan tarkasteluun esimerkiksi vuorisaarnan kohta. Matt.5:29 "Jos oikea silmäsi viettelee sinua, repäise se irti ja heitä pois. Onhan sinulle parempi, että menetät vain yhden osan ruumiistasi, kuin että koko ruumiisi joutuu helvettiin." Tällöin huomataan, että kristinopilla ei ole mitään käsitystä ihmisen mielenrakenteesta. Nykyisen käsityksen mukaan kaikki ajatukset ja toiminta käynnistyvät tiedostamatta. Ajatus syntyy tiedostamatta ja tulee lopulta tietoisuuteen. Näin ajatellen ihminen ei voi mitään sisäiselle piilotajunnalle, se ohjaa ihmisen ajattelua ja on viettelemässä ihmistä, vaikka molemmat silmät revittäisiin pois päästä.
Usein kuulee väitettävän, että tieteellinen maailmankuva ei anna riittäviä rakennuselementtejä ehyen ihmiskuvan rakentamiseen. Mutta kun verrataan nykyaikaisen psykologian ihmiskuvaa kristilliseen ihmiskuvaan, ei voi kuin ihmetellä kristinopin alkeellista ja yksioikoista kuvaa ihmisestä ja ihmisen mielenrakenteesta. Voi vain kuvitella, miten kristinoppi on sivuuttamalla ihmisen mielen syvimmät kerrokset vaikuttanut kannattajiensa mentaaliin ja arvoihin ja miten se on vaikuttanut yhteiskunnan normeihin.
Seuraava juttu: Vapaa tahto - eli onko porno epäeettistä?