Usein psykologian ja filosofian perusmääritelmänä ihmisen eroavaisuuteen eläimistä mainitaan ihmisen vapaa tahto. Vapaus valita aika, paikka ja teko. Ajatus siitä, että ihmisen tekoja ohjaavat järki, eivät halut. Tosin tästä asiasta moni humoristi saisi aikaan eriävän mielipiteen... Ja esiin nousee kysymys siitä, syrjäyttävätkö nautintoaineet, esimerkiksi alkoholi, järjen antaen haluille määräysvallan.
Vapaa tahto ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen asia. Viisaammat usein kiistelevätkin siitä, onko ihmisen "vapaa tahto" todellakin niin vapaa, vai onko kyseessä vain mielikuva joka meille tulee, tekojen kuitenkin johtuessa jo sattuneista tapahtumista sekä haluistamme. Tämän ongelman lisäksi vapaa tahto luo kysymyksen moraalista ja vastuusta: Jos ja kun ihmisellä on vapaa tahto, on hän myös vain ja ainoastaan itse vastuussa teoistaan. (Tosin kristillinen perinne luo tähän takaportin vastuusta vapautumiseen, Saatanan eli hyvän Jumalan vastavoiman joka houkuttelee ihmistä tekemään järjen vastaisia tekoja; "Tahtoisin kyllä tehdä oikein, mutta en pysty siihen. En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo" [Paavalin kirje roomalaisille]).
Ateistille tämä vapaa tahto eli valinnan vapaus luo ongelman oikeasta määritelmästä hyvän ja pahan välillä; kun ei ole Jumalaa joka sanelee hyvän ja pahan eron, on henkilön itse perusteltava arvonsa ja norminsa.
Paitsi omat tekonsa, myös muiden ihmisten teot on "Jumalan meille antaman moraalin hylkäämien" itse tuomittava omien arvojensa mukaan. Tämä luo myös kysymyksen siitä, kuka on oikeutettu tuomitsemaan toisten teot, kenellä on se absoluuttinen normisto hyvän ja pahan määrittelemiseen?
Tampereen Vapaa-ajattelijoissa on viime viikkoina kovasti keskusteltu vanhan toimiston vuokralaisesta. Toimistohan vuokrattiin tiukan äänestyksen jälkeen aikuisviihdepalveluja tuottavalle yritykselle. Vuokralaisehdokkaita vastustaneiden perusargumenttihan oli perusajatus siitä, että kyseisen kaltainen toiminta on yleisen moraalin vastaista.
Tilanne olisi jo tällaisenaan hyvinkin monisäikeinen. Lisäpotkua tilanteeseen luo vuokralainen, yritys jonka omistajina/työntekijöinä on vain ja ainoastaan kolme naista. Vuokrauksen vastustajat perustelevat aikuisviihteen vastustamisen lähinnä ajatuksena siitä, että kyseinen toiminta on naista sekä sukupuolena että henkilönä alentavaa.
Eli paitsi että herää kysymys siitä onko meillä oikeus tuomita toisten ihmisten tekoja, nousee esille myös dilemma siitä, voiko ihminen itse toiminnallaan alentaa omaa (ja sukupuolensa) ihmisarvoa? Ja jos ja kun voi, onko meidän tehtävämme se tuomita? Eikö vapaa-ajattelun tulisi nimenomaan olla vapautta ajatella ja toimia omien arvojensa ja normiensa mukaan? Ja etenkin olla tuomitsematta muiden ihmisten arvoja ja normeja? Mikäli Vapaa-ajattelijat eivät sormella osoittaen tuomitse ja pilkkaa "päävastustajaansa", kristittyjä, kuinka näin voi sitten tehdä muiden ihmisten osalta? "Sinulla on aivan väärät arvot elämässäsi, sinä pilaat ihmisarvosi!". Onko vapaa-ajattelijoilla se suurempi totuus joka oikeuttaa tuomitsemaan toisen ihmisen arvot ja ihmisarvon?
Tässä vaiheessa moni varmasti hakee toiminnan kantavaa perusajatusta, tieteellisen maailmankatsomuksen noudattamista myös ihmisen arvojen ja normien määrittelyssä. Tieteellinen maailmankatsomus on "helppo" vetää mukaan argumentteja puolustamaan puhuttaessa aikuisviihteen tuomittavuudesta. Mutta mitä tieteellinen maailmankatsomus sitten on? Periaatteessa idea on yksinkertainen, hypoteesien eli olettamuksien unohtaminen ja turvautuminen vain ja ainoastaan todistettuun (ja loogisesti johdettavissa olevaan) tietoon.
Mutta tieteellisellä maailmankatsomuksella on se periaatteellinen ongelma, että pohjimmiltaan sekin on vain dogmi, usko siitä että se on oikeassa. Tätäkin suurempi ongelma on käytännön elämä ja ajattelu, jossa usein asiat määritellään tieteellisen maailmankatsomuksen mukaan ilman perusteita, ajatuksena "onhan sen pakko olla niin". Valitettavan usein se, mitä tänään niin kovasti vakuutamme olevan vain ja ainoastaan ainoa oikea totuus, paljastuukin huomenna vain olettamukseksi. Lähempi asian tarkastelu on tuonut esille uuden totuuden, uuden tieteellisen maailmankatsomuksen. Kuu on juustoa, maa on litteä, aurinko kiertää maata, kuussa ei ole vettä? Kyllähän nämä väitteet tänään tuntuvat lapsellisilta, mutta on syytä muistaa että ei ole montaa vuosikymmentä kun toisin asioista väittäneet poltettiin roviolla, yleisen mielipiteen sanoessa jotain muuta. Yleinen mielipide, "yleinen tieteellinen maailmankatsomus" oli toista mieltä näiden asiaan paremmin perehtyneiden henkilöiden tieteellisen maailmankatsomuksen suhteen.
Olisi ironisesti sanoen "jumalaista", jos voisin tämän lyhyen pohdinnan päättää saarnaan siitä mikä lopulta on oikein ja mikä väärin. Tätä vastausta odottaville en voi tarjota muuta kuin suuren pettymyksen. Ehkäpä oikea ja väärä eivät ole ainoat värit paletissa, harmaa on olemassa, puhumattakaan harmaasävyistä, jotka usein tuovat lisää ongelmia oikean ja väärän tuomitsemiseen. Ja mikä minä olen tuomitsemaan? Enhän minä ole toista ihmistä "parempi", usein tuntuu että itsessä on eniten tuomittavaa. "Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven" (Joh 8:7 [ote maailman kenties parhaasta romaanista]).
Jani Hinkka
Vuokrauksen puolesta äänestänyt
PS. romaani = pitkähkö suorasanainen, kirjoitettu kertomus
Seuraava juttu: Erkin elämä, osa 16 (sarjakuva)