Jenkkikristilliset ovat ristiretkellä

Kesäkuussa eräässä USAn liittovaltion muutoksenhakuasteisessa oikeudessa Kalifornian piirissä tuomareitten paneli äänestivät 2-1, että jumalan maininta Amerikan kansallisessa valassa (Pledge of Allegiance) on maan perustuslakija vastaan. Maininta antaa kristilliselle jumalalle etusijan tässä patrioottisessa valassa, vastoin sitä että USAn perustuslain ensimäinen lisäpykälä kieltää valtiollisen uskonnon perustamista.

Vala lausutaan: "I pledge allegiance to the flag of the United States of America and to the republic for which it stands, one nation, under God, indivisible, with liberty and justice for all."

Ennen vuotta 1954 sanat "under God" eivät olleet tässä valassa, eikä etes koko valaa ollut käytössä ennenkuin vuodesta 1896 alkaen. Eisenhowerin presidenttikaudella, näitten sanojen lisääntyminen oli Kylmän Sodan tulos, luultavasti jollaisena aseena ateistista Itää vastaan.

Nyt eräs urhoollinen kalifornialainen ateisti-isä, Michael Newbow, vei asian oikeuteen hänen 8-vuotiaan tytön puolesta. Valaa lausuttiin tytön kansakoulussa opettajan johtamana, mikä pakottaisi hänen lapsensa hyväksymään toisten uskonnolliset kannat. Päätuomari Alfred Goodwin kirjoitti päätöksessä että "under God" olisi sama kuin sanottaisi "under Vishnu", "under Zeus", tai "under no god". Kaikki näma olisivat perustuslainvastaisia.

Jupakka nousi!

Mutta siintäpä nousi suuri huuto ja jupakka kautta maan. Presidentti Bush ja kummatkin kongressin tai eduskunnan talot reagoivat tähän päätöksen melkeinkuin terroristien murhaiskuun. Oikeistoäärimäiset uskonnolliset ryhmät nousivat kauhistuksen sotajalalle. Isä Newbow sai tappouhkauksija, esimerkki joittenkin kristillisestä rakkaudesta. Missä on aformismi, "Love your enemy"?

Bush sanoi että tämä päätös on "naurettava", kokonaan pois tolaltaan maan perinteistä sekä historiasta. Hän myös vannoi että hallitus taistelee vastaan tätä päätöstä ylemmillä oikeusjärjestelmän asteilla. Bush mainitsi myös että tulevaisuudessa kun hän nimittää uusia liittovaltain tuomareita virkoihinsa, heidän täytyy kannattaa valan nykyistä kieltä--vaikka presidenttiehdokkaana v. 2000, hän väitti ettei hän vaatisi mitään erikoisehtoja näiltä tuomariehdokkailta.

Kongressi raivosi

Kongressi raivosi täydellä mitalla tämän lisäksi. Senaatti hyväksyi päätöslauselman mikä solvasi tätä tuomarien päätöstä, 99-0. Alahuoneen hysteriallisessa ilmapiirissä oli melkein sama tulos, 416 äänen voimalla. Ainoastaan kolme kansanedustajaa äänestivät: "No", ja vielä 11 äänestivät ainoastaan: "Läsnä". Niin ylivoimasta on uskontolaisten mielivalta että politiikot väriseevät pöksyissään.

Taasen konservatiivinen papisto sekä kirkkoväki vaahtosuisena haukkuvat onnettomien tuomareitten hirmutekoa. Kansankiihkoilija television lähetyssaarnaaja Jerry Falwell toimitsi tätä näin: "sattuu kauheammaksi liittovaltion oikeuden päätökseksi historiassa."

On myös jumalattomia

Mielipidetutkimukset ovat arvioineet että 14 prosenttia Yhtysvaltojen kansasta ei usko mihinkään yliolentoon--vaikka suuri enemmistö tästä ryhmästä pitävät suunsa kiini uskonnollisissa asioissa. Kansallinen päivälehti USA Today:n internet haaste on tähän saakka näyttänyt että 88 prosenttia vastaajista haluaisi pitää "under God" sanat valassa. Vain 8 prosenttia ajattelee toisten. (Oma netti ääneni tässä haasteessa tietenkin kannatti näitten sanojen poistamista.)

Mutta enemmistön mielipite ei niin vain saisi kumota perustuslakija, vaikka mikä lopullinen oikeuten päätös tulee olemaan tässä polittisessa ilmapiirissä. Perustuslain alkutekijät kolmattasataa vuotta sitten pelkäsivat enemmistön tyrannia. Tekijöitten väitös oli että poliittisilla ja uskonnollisilla vähemistöillä myös pitäisi olla ihmisoikeudet.

Albert Ellis, tunnettu amerikkalainen psykoloogi sekä ateisti, aikoinaan kirjoitti että uskonto on todella jonkunlaista mielisairautta. Tämä yleinen joukkohysteeria mikä riehuu parhaillaan jenkkilässä tässä jumalajupakassa on vahva todiste Ellis:in argumentille.

Ja sinne pyörremyrskyn silmään minunkin on kohta palattava täältä kauniista, hiljaisesta Suomen suvesta. Mutta siellähän minun paikkani todella on, Amerikan vapaa-ajattelija tovereitteni rinnalla. Tehtävämme on valtava, saataksemme terveen järjen toimimaan tässä sairaassa sekamelskassa.

Harry Siitonen

Seuraava juttu: Ollakko vai eikö olla eli mikä on kristinopin käsitys piilotajunnasta