Edesmenneen jäsenemme Matti Tulosen yhdistyksellemme testamenttaama omakotitalo Härmälässä on ollut melkoinen projekti. Pikkuhiljaa se alkaa olla voiton puolella, vaikka välillä onkin talkooväki tuntenut lievää epätoivoa.
Ensimmäiset talkoot pidettiin huhtikuun toisena viikonloppuna, jolloin pääasiassa tyhjensimme taloa selkeästi käyttökelvottomasta tavarasta, jota kertyikin lähestulkoon vaihtolavallinen. Seuraavana eli pitkänäperjantaina (13. päivä, kuten ystävälliset naapurimme huomauttivat) sitten leikimme palavamme helvetin tulessa. No, todellakin vain leikimme. Talon vieressä oleva roskalava oli syttynyt tuleen, ja poltti siinä palaessaan myös talon päädyn ulkolaudoituksen. Kaikki talkoilevat vapaa-ajattelijat (paitsi Sirkka joka ahkeroi kamarissa ja Eerika 3v joka nukkui siellä) olivat juuri silloin kahvitauolla keittiössä, josta on ikkunat vain kadun puolelle.
Ikkunasta huomasimmekin ihmisten huutavan kadulla talon palavan, jolloin uteliaina menimme ulos katsomaan kenenkä talo olisi tulessa. Yllätys, yllätys! Se olikin meidän. Palokunnallekin oli jo soitettu läheisestä kahvilasta ja neuvokas kadunmies sitten tyhjensi palavalle lavalle kahvilan ja naapuritalon jauhesammuttimet. Saavuttuaan palomiehet sammuttivat lavan. Loppupäivä menikin vielä silloin tällöin savuavaa lavaa vahtiessa ja kastellessa.
Pääsiäisen juhlapäivät sitten talkoiltiinkin normaaliin malliin. Talkoita onkin sittemmin pidetty viikonloppuisin ja välillä viikollakin. Vihdosta ja viimein lähes kaikki tavara oli sitten ennen äitienpäivää järjestettynä kierrätys-, pihahuutokauppa-, toimistolle menevä- ja huutokauppakamarikasoihin.
Viimeksimainittu
huutokaupataan syksyllä
ja toimistolle menevät on varastoitu. Pihahuutokauppa pidettiin 20.5.
Huutokauppayleisöä ilmestyi pilvisestä säästä huolimatta pihan täydeltä.
Kaupattavan irtaimiston lisäksi oli myynnissä myös kahvia. Tohinassa
vierähtikin sitten koko päivä ja illalla olikin kassassa ihan mukava potti.
Myymättä jääneet haettiin kierrätyskeskukseen. Myös metalli, lasi, keräyspaperi ja -pahvi sekä ongelmajätteet ja lääkkeet toimitettiin vastaaviin keräyspisteisiin.
Talo on näillä näkymin ajateltu myydä, ja saaduilla rahoilla ostaa isompi toimisto. Houkutteleva ajatus olisikin pitää talo omassa käytössä, mutta ikävä kyllä olisi välittömästi edessä niin kalliit putki- kuin sähköremontitkin, sekä omakotitalon ylläpitokustannukset ja ainainen riski esim. öljylämmityskattilan rikkoutumisesta tms. Talo on myös n. 6 km päässä keskustasta, mikä luullakseni karsisi yllättävänkin paljon kävijöitä ja esim. opintopiiriin tulijoita.
Seuraava juttu: Elämän toinen pää