Järjetön uskoko hyvä?

Viime vuoden puolella Aamulehden Mielipide-sivulla oli yksi hyvä nykyistä kristinuskoa kritisoiva kirjoitus, joka sai, kuten olettaa saattoi, osakseen paheksuntaa nykytilannetta oikeana pitävien taholta. Kirjoituksessa sanottiin mm: "Kirkon julistama kristinusko on kritiikitön palvomisoppi.", "Kristinuskomme on vinoutunut pelkäksi sovitususkonnoksi.", "Alistuneet, herkkäuskoiset ihmiset ovat tulleet petetyiksi", "Rahaa ja työtä on kulunut vuosisatojen kuluessa mystiikkaan keskitetyn opin ylläpitämiseksi suunnattomat määrät." ja "Tämän petoksen paljastaminen on toisinajattelijoiden elämän tärkein tehtävä, sillä korppi ei korpin silmää puhkaise."

Em. arvostelusta loukkaantuneet uskovaiset puolustautuivat väittämällä, että "kristillisen opin totuudenmukaisuus on uskon, ei järjen tai loogisen päättelyn asia". Tätä samaa kantaa oli aiemmin korostanut jo myös piispa Juha Pihkala Sunnuntaivieras-kolumnissaan Usko ei torju ajattelua.

Jos ja kun tällainen silmien sulkeminen tosiasioille on uskovaisuuden edellytys, niin silloin minä ainakaan en pysty sitä kenellekään suosittelemaan. Ei vaadi mitenkään poikkeuksellisia kykyjä keksiä johonkin muka uskontoon liittyviä mitä älyttömämpiä väitteitä, joita kukaan ei kuitenkaan pysty vääriksi todistamaan - eikä tietenkään myös todeksi. Kristinusko ja myös islam nojaavat monissa kohdin juuri tällaisiin tosiasioiden vastaisiin ja mahdottomiin uskomuksiin, kuten ihmisten kuolemattomuuteen, enkeleihin, rukousten voimaan, taivaaseen ja helvettiin jne.

Piispa Pihkala kirjoitti em. kolumnissaan kauniisti: "Katselen kaikkea maailmassa olevaa - sen todistettuja ja todistamattomia asioita - tietyssä valaistuksessa, joka antaa minulle näkijänä (uskovana) sisäisen varmuuden: juuri tämä on totta minusta itsestäni ja maailmasta. Tätä tietä minun on seurattava. Muutoin olen hukassa.".

Samalla tavalla minä uskonnottomana olen saanut varmuuden itsestäni ja maailmasta. Enkä koe ollenkaan olevani hukassa: Elämäni päättyy kuolemaan, vain lasteni kautta minun geeniperimäni jatkaa vaellustaan, se riittää.

Uskontojen maalailema ihmislajin ero muihin nisäkkäisiin verrattuna kuolemassa on pelkkää toiveajattelua. Ihminen on keksinyt muinoin uskonnot omaan, ehkä joskus polttavaankin tarpeeseen torjuakseen niillä pelkojaan tai toteuttaakseen toiveitaan. Sen ajan soisi jo olevan ohi.

On surullista, että uskonnot edelleen pelottelevat ihmisiä kaikilla kauheuksilla, kuten helvetillä ja jollakin perisynnillä. Raamattu ja Koraani olisi jo aika siirtää tarinakirjojen ja novellikokoelmien joukkoon, kirjallisuustieteen alaan kuuluviksi tutkimuskohteiksi.

Teuvo Kantola

Seuraava juttu: Terveisiä USA:sta