Aina toisinaan kysytään miksi vapaa-ajatteljat vaativat kirkon ja valtion eroa ja ihmetellään onko uskonnon opetus koulussa niin vaarallista. Minusta hyvä vastaus on verrata uskontoa ufoihin, astrologiaan, "vaihtoehtoisiin" hoitomuotoihin tai muuhun vastaavaan.
Kristinuskossa ja astrologiassa on toki eroa. Siinä missä ensinmainitulla on selkeä oppirakennelma, on viimeksimainittu löyhä kokoelma erilaisia uskomuksia. Uskonnot eivät edes väitä voivansa todistaa väitteitään, toisin kuin monet tähdistäennustajat. Kuitenkin sekä uskonnot että muu huuhaa esittävät väitteitä, joiden todenperäisyydestä ei ole minkäänlaisia takuita.
Nykyään valtio tukee evankelis-luterilaista kirkkoa muun muassa yhteisöveron kirkolle menevän osuuden muodossa. Miksi? Pitäisikö valtion tukea myös horoskooppien tekijöitä? Kehitystä on tosin tapahtunut, mm. tuomiokapitulien menot siirtyivät kirkon itsensä maksettavaksi joitakin vuosia sitten. Mutta esimerkiksi kirkollisvero lasketaan toimeentulotukea haettaessa hyväksyttäväksi menoksi toisin kuin muiden yhdistysten jäsenmaksut, ja näin yhteiskunta tukee kirkkoa tälläkin tavoin "salaa".
Toisenlaista tukea on lakikirjassa esiintyvä sana "Jumala". Miksi ihmeessä jonkin yksittäisen uskonnon pyhänä pitämällä asialla pitäisi olla erityinen suoja? Miksi uskovien mahdollinen loukkaantuminen tästä kirjoituksesta voi (periaatteessa) tuottaa puolen vuoden vankeuden, mutta astrologien loukkaantuminen ei? Miksi ylipäänsä on erikseen käsite "uskonnollinen yhdyskunta", miksi tietyille uskomuksille on annettu erikoisasema?
Saako myös uskonnottomien perheiden lapset viedä kirkkoon ja pitää heille hartauksia? Monien mielestä on turhaa meuhkata asiasta, oppivathan muksut samalla olemaan varastamatta (minkä opettamiseen tuskin uskontoa tarvitaan) ja muuta sellaista. Entä jos päiväkodissa opetettaisiin totena, että Siriuksen asukkaat tulevat pelastamaan maailman? Sirius nyt sentään on edes olemassa, kristillisen taivaan olemassaolosta ei ole todisteita.
Sama ilmiö esiintyy myös koulussa. Mitäpä haittaa joulukuvaelmasta voisi olla? Näytteleminen on lapsista kivaa, mutta mitä jos näytelmä kuvaisi scientologien oppeja thetaneineen ja astraaliruumiineen? Kristinuskon kuvaus sielusta ei niin paljon scientologien opeista poikkea.
Pitääkö toisen vakaumusta kunnioittaa? Jokaisella on oikeus mielipiteisiinsä, myös selvästi järjenvastaisiin mielipiteisiin. Jos joku sanoo uskovansa Jumalaan eikä aio aiheesta keskustella, niin asia jääköön siihen. Silti en suostu pitämään samaan aikaan kristinuskoa "kunnioitettavana vakaumuksena" ja horoskooppien lukemista "huuhaana".
Vapaa-ajattelijain liiton yksi päätavoite on "levittää tieteellistä maailmankuvaa". Näen liiton ja uskontojen suhteen tässä samaksi kuin aktiivisten skeptikkojen suhteen horoskooppeihin. Tiedän, että moni ei usko jumaliin eikä horoskooppeihin, mutta ettei useimpia heistä kiinnosta kertoa epäuskostaan muille. Joitakin kiinnostaa, ja minä kuulun tähän joukkoon. Kysyttäessä kerron miksi olen ateisti, ja kirjoitan tätäkin tekstiä Pakanasanomiin toivoen sen herättävän jonkun ajattelemaan asioita uudella tavalla.
Uskonto ja luonnonlääkehuuhaa ovat Suomessa voimissaan lievässä muodossa. Moni käy kirkossa jouluisin ja ehkä häiden tai hautajaisten vuoksi, ja toisaalta moni ostaa joskus pienen purkin homeopaattista valmistetta flunssaa parantamaan. Ääritilanteet, kuten itsemurha lahkon painostuksen vuoksi tai normaalin lääketieteellisen hoidon keskeyttäminen puoskarien neuvosta kohtalokkain seurauksin ovat harvinaisia. Pidän kuitenkin selvänä, että niin ateismin kuin skeptisyyden lisääntyminen vähentää ensin laajaa "lievien muotojen" kannatusta ja sitä kautta myös ääritapausten määrää.
Selvä vastaväite tälle kirjoitukselle on kirkkoon kuuluvien ja Jumalaan uskovien suuri määrä. Evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluu yli 85% suomalaisista, mutta toisaalta erään tutkimuksen mukaan vain 40% uskoo kristinuskon mukaiseen Jumalaan. Astrologian luotettavuuteen uskoo Kirkon tutkimuskeskuksen mukaan 12%, suuri osa on sekin. Lopuksi, kiinalaisen sananlaskun mukaan hölynpöly on hölynpölyä, vaikka siihen uskoisi tuhat ihmistä.
Toinen vastaväite on perinne ja kristinuskon kuuluminen kulttuuriin. "Aina ennenkin on tehty näin" tuskin kuitenkaan on mikään järkevä peruste, onhan esimerkiksi äänioikeuden rajoittaminen vain miehille ollut aikanaan asia, joka on "aina ollut niin".
Seuraava juttu: Matti Johannes Tulonen in memoriam