[Liekkimalja]

Matti Johannes Tulonen
11.6.1921 - 26.11.2000
in memoriam

Jos Kevään tullen
olenkin jo kuollut,
kukkivat kukat samalla tavoin
ja puiden vihreys on yhtä väkevä kuin menneenäkin Keväänä.
Todellisuus ei tarvitse minua.

Tunnen suunnatonta iloa
kun tajuan ettei kuolemani merkitse mitään.

Jos tietäisin kuolevani huomenna
ja Kevät koittaisi ylihuomenna
kuolisin tyytyväisenä siitä että se koittaa ylihuomenna.
Jos on sen aika, milloin se koittaisi ellei ajallaan?
Pidän siitä että kaikki on todellista
ja kaikki tapahtuu varmasti,
ja pidän siitä että näin olisi
vaikken siitä pitäisikään.
Siksi, jos kuolisin nyt, kuolisin tyytyväisenä,
koska kaikki on totta
ja kaikki tapahtuu varmasti.

Arvoisat poismenneen läheiset: serkku ja ystävä Pentti, Seija-serkku, ystävä ja kuorotoveri Alpo, arvoisat omaiset, ystävät ja järjestötoverit. "Todellisuus ei tarvitse minua. Tunnen suunnatonta iloa, kun tajuan ettei kuolemani merkitse mitään." kirjoittaa runoilija ajatellen luontoa ja uuden, heräävän kevään mahtavia voimia. Talven jälkeen alkaa aurinko jälleen lämmittää, puu viheriöidä ja lintu livertää, ja ilman täyttää jälleen huumaava kukkien tuoksu, riippumatta siitä, olemmeko me vielä täällä vai olemmeko jo poissa. Jokainen joka syntyy, myös kuolee ajallansa antaakseen tilaa uudelle elämälle. Mutta on myös toinen todellisuus - ihmisten maailma inhimillisine lainalaisuuksineen. Me ihmiset olemme toisillemme tärkeitä, ja vaikutamme toistemme elämään sanoillamme, teoillamme ja ajatuksillamme. Tämä todellisuus tarvitsee meitä. Tämä todellisuus muistaa meitä, ainutkertaisia yksilöitä, vielä uuden kevään tullen, vaikka olisimmekin nukkuneet talvella pois.

Arvoisa saattoväki
Olemme kokoontuneet tänne kunnioittamaan Matti Johannes Tulosen elämää ja muistoa. Hänen omaisiaan ja ystäviään on kohdannut suru ja menetys, joita ainoastaan aika pystyy lievittämään. Me, jotka emme Matti Johannes Tulosta henkilökohtaisesti tunteneet, koemme voimakkaasti menettäneemme hyvän, esikuvaksi kelpaavan kanssakulkijamme, humaanin ja epäitsekkään aatteen ihmisen.

Matti Johannes Tulonen syntyi Keikyässä, Satakunnassa, kesäkuun yhdentenätoista päivänä vuonna 1921. Hän muutti jo pikkupoikana vanhempiensa mukana Tampereelle, josta tulikin hänelle rakas, elinikäinen kotikaupunki. Perhe asui aluksi keskustassa, Aleksanterinkadulla, isä oli autoilija ja alkoi toimia kuorma-autoyrittäjänä. Äiti hoiti kotia ja Matti oli pitkään perheen ainoa lapsi. Hän oli lahjakas ja ahkera luonteeltaan ja meni oppikouluun Tampereen klassilliseen lyseoon. Hän siirtyi sieltä kuitenkin neljän vuoden jälkeen ammattikouluun jalkinevalmistuslinjalle, koska ankarat, usein toistuvat päänsärkykohtaukset haittasivat hänen opiskeluaan ja tekivät jatkuvan lukemisen liian raskaaksi. Ammattikoulusta valmistuttuaan hän työskenteli kenkätehtaissa, ja kanavoi nyt monipuolisen lahjakkuutensa harrastuksiinsa ja järjestötyöhön. Hänellä oli läheiset suhteet vanhempiinsa, jotka olivat ystävällisiä, vieraanvaraisia ja sukurakkaita ihmisiä. Perheen kesämökki Aitolahdessa ja myöhemmin Leppäsalossa olikin sekä suvun yhteinen kokoontumispaikka että luontoa ja mökkielämää rakastavan Matin paratiisi. Vuonna 1939 perhe osti omakotitalon Härmälästä, Matin nimikkokadulta, ja tässä talossa Matti asui kuusikymmentä vuotta, elämänsä loppuun asti. Vuonna 1942 syntyi perheeseen kaikkien suureksi riemuksi iltatähti, pikkuveli Mauri. Hänen elämänkaarensa jäi kuitenkin lyhyeksi. Mauri-poika kuoli yksitoistavuotiaana järkyttävän tapaturman uhrina. Ei ole olemassa sanoja kuvaamaan vanhempien, veljen ja sukulaisten tuskaa.

Matin terveys ei ollut koskaan erityisen vankka. Siitä huolimatta hän oli harvinaisen aktiivinen ja aikaansaava ihminen. Hän luki paljon, paitsi kaunokirjallisuutta, myös historiaa, sekä luontoa, purjehdusta ja merenkulkua koskevaa kirjallisuutta. Hänellä oli ilmiömäinen muisti, joten hänen tietomääränsä kasvoi huomattavaksi. Hän oli myös lahjakas piirtäjä, tekstaaja ja taidemaalari. Hän veisteli taidokkaita, kauniita puuesineitä ja teki jopa soittimia. Hän oli musikaalinen. Hän tanhusi ja näytteli. Hän pelasi shakkia. Hän rakasti luontoa, retkeilyä ja leirielämää. Hän harrasti moottoripyöräilyä. Tämän harrastuksen huipentuma oli parhaan ystävän, Pentti-serkun kanssa Norjaan tehty Jäämeri-retki viisikymmentäluvulla. Hän myös souti, kalasti ja purjehti.

Matti Tulonen liittyi 14.3.45 SKP:n Härmälän osastoon, ollen viimeisinä vuosinaan sen pitkäaikaisin elossaoleva jäsen. Hänellä oli luottamustehtäviä lukuisissa yhdistyksissä. Hän toimi mm. Suomen Demokraattisessa Nuorisoliitossa, ammattiosastossa, Härmälä-seurassa, Tampereen työväen moottoriseurassa, Tampereen Vapaa-ajattelijat ry:ssä ja oli rakentamassa Härmälän kulttuuritaloa. Hän kirjoitti pakinoita ja jopa laajan, Venäjän historiaa käsittelevän artikkelisarjan SNS:n julkaisuun. Hän kirjoitti myös Härmälä-seuran lehteen ja oli aina käytettävissä kun tarvittiin piirtäjää, tekstaajaa tai kirjoittajaa. Kaikkein rakkainta oli Matille kuitenkin pioneerityö. Erähenkisenä ihmisenä hän opetti mielellään retkeily- ja vesilläliikkumistaitojaan nuoremmilleen.

Matti Tulonen oli sydämellinen ja vaatimaton ihminen. Hän osasi myötäeläen kuunnella toista, tyrkyttämättä koskaan neuvojaan. Hän oli omistanut elämänsä, kykynsä, tietonsa ja taitonsa toisten käyttöön, pyrkien olemaan muille avuksi ja hyödyksi. Viisi viimeistä vuottaan Matti eli kodissaan Härmälässä kykenemättä enää poistumaan talosta. Ystävien vierailut toivat iloa ja vaihtelua elämään, mutta hän kärsi silti, aika ajoin, yksinäisyydestä ja kivuista tekemättä niistä koskaan numeroa. Kun sairaudet viimein veivät voiton vahvasta hengestä ja hän joutui sairaalaan, oli hänellä loppuun asti, miltei päivittäin vierellään paras ystävä Pentti.

Arvoisa saattoväki,
jos tänä päivänä nuori ihminen huomaa omaavansa sellaisia kykyjä ja sellaista lahjakkuutta, joita Matti Tulosella oli, alkaa hän todennäköisesti miettiä, miten hän voisi osaamistaan parhaiten myydä, miten saada nopeasti rahaa ja mainetta. Aikamme suosii itsekeskeistä elämäntapaa. - Siitä huolimatta yhä useammat nuoret kieltäytyvät omaksumasta nykyistä kovaa arvomaailmaa. Yhä useammat nuoret antavat aikaansa ja osaamistaan vapaaehtoistyöhön kehitysmaissa ja luonnonsuojelun parissa. Entisajan talkoohenki on jälleen voimistumassa etsien samalla uusia muotoja.

Matti Johannes Tulosen ja hänen sukupolvensa uurastus on kantanut kaunista hedelmää: työväenliikkeen parhaat ihanteet, rauhanaate, solidaarisuus ja optimismi, horjumaton usko parempaan huomiseen, elävät yhä.

"Ah, myös se päättyy: satu satujen,
ihana, armas aika nuoruuden -
ja elämämme kuulas toukokuu
jää hautaan alle talven hankien.

En osaa sanoa, en tosiaan,
ah - kuinka luoksemme se saapuukaan
ja kuinka liitää pois se laululintu,
suloisin, haurain harha päällä maan?

Eläjät entisaikain ammoisten
ja vaeltajat vastaispäivien
jokainen vuorollaan pois haipui, haipuu:
tie, matka kaikilla on yhteinen.

Kuningaskunta - Maahan taivaineen
ei jäädä ikuisesta ikuiseen:
on pakko mennä meidän niin kuin heidän,
ja meitä seuraavat muut hiljalleen."

Liisa Lahdenmäki,
muistopuhe Matti Tulosen hautajaisissa.

Säkeet: Fernando Pessoa, Omar Khaijam.

Seuraava juttu: 768 miljoonaa ilman uskoa