Viime vuosina Nokian kirkko on vetänyt torstaisiin hurmosiltoihinsa kansaa eripuolelta Suomea paremmin kuin Tampereen teatterit. Sairaat ihmiset ovat tulleet hakemaan ihmeparannuksia vaivoihinsa ja toiset siinä ohessa suggeroitumaan ihmeelliseen onnen ja autuuden tunteeseen, joka huipentuu kaatumisiin ja kielilläpuhumisiin (joita kukaan ei ymmärrä). Kun hyvin harva kuitenkaan parantuu ja kun monelle jää saaliiksi vain piinaava syyllisyys omasta kelvottomuudesta Jumalan silmissä, niin kuka tästä kantaa vastuun?
Asko Rantanen yleisönosastokirjoituksessaan "Nokialla leikkiä vakavilla asioilla" Aamulehdessä 30.5. puuttui aiheellisesti tähän vastuukysymykseen, kun hän kysyi: "Mikä on kirkkoherra Markku Koiviston ja saarnaajan Riku Rinteen vastuu puheistaan - vai onko sitä ollenkaan? Jos ja kun joku psyykkisesti herkkä ihminen saa mielenterveydellisiä ongelmia heidän julistuksensa seurauksena, niin kuka vastaa?".
Ihmismieltä ovat vuosituhansia kiehtoneet erilaiset ennustajat, tietäjät, selvännäkijät ja muut huijarit. He ovat saaneet puhua palturia joutumatta siitä vastuuseen, koska petetyt mieluummin nuolevat haavansa kuin paljastavat hyväuskoisuutensa.
Millä
tavoin sitten kristinuskon saarnaajien puheet eroavat edellä
kuvatunlaisten palturinpuhujien teksteistä? Vai eroavatko ollenkaan, sopii
miettiä? Kuka on osoittanut, että elämämme ei lopu kuolemaan, kuka on
todistanut, että tekojamme seuraa joku persoonallinen Jumala? Kuka on näyttänyt
toteen rukoilun vaikutuksen kohtaloihimme, kuka on esitellyt elävän enkelin? Ei
kukaan! Kaikki on ollut vain mielikuvituksen tuotetta, satua ja tarinaa.
Ongelma on siinä, että me ihmiset olemme kovin hyväuskoisia, meitä on helppo höynäyttää. Ja kun petos on suuri ja kun se periytyy vuosisatojen ja vuosituhansien takaa kuten uskontojen kohdalla on, ei sitä petokseksi ymmärretä kokeakaan. Ja sama petos vain jatkuu vuosisadasta toiseen - niin Nokialla kuin Teheranissakin.
Seuraava juttu: Erkin elämä, osa 9 (sarjakuva)