Olemmeko valmiit?

Nyt on pakko tehdä teille visainen kysymys, koska se niin monessa tilanteessa herättää uusia kysymyksiä, jotka nekin vielä saattavat heittää häränpyllyä, niin kuin sanotaan.

Kun olen esimerkiksi päättänyt kouluni, tai joku muu on sen tehnyt, sanotaan että olen valmistunut, tai hän on valmistunut. Kysynkin, miksi valmistunut? Todellisuudessa olen ollut samassa tilassa jo vuosia, mihin olen vain saanut hieman täydennystä vuosien varrella. Olisi varmaan oikeammin sanoa, että olen saanut siitä opista tarpeekseni, tai itseni täyteen.

Jos taas olen ollut vaikka esimerkiksi autokolarissa ja siinä silpoutunut kappaleiksi, niin sairaalasta päästyäni voitaisiin sanoa, että olen tullut jälleen valmiiksi, riippuen tietysti siitä, ovatko lääkärit onnistuneet kokoamaan minut ehjäksi kokonaisuudeksi.

Mitä kaikkea se valmiiksi saaminen tai tuleminen sitten pitääkin sisällään, on erittäin vaikea ja kyseenalainen väittämä. Mistä voidaan päätellä, milloin joku on valmis. Mikä on jonkin laitteen, koneet, työn taso, tulos, josta voidaan sanoa sen olevan valmis, jos siinä on vielä jotakin kehittelemisen mahdollisuuksia, kuten aina yleensä on. Kuka voi mennä sanomaan, että nyt se on valmis. Kun esimerkiksi patenttitoimistossa juoksee väkeä yhtenään esittelemässä tekeleitään, joiden sanotaan olevan valmiita. Mutta olen vakuuttunut siitä, että kaikki nämä tekeleet ovat vielä keskeneräisiä prototyyppejä.

Kun taas puhutaan ihmisestä, joka on ikuisen kehittelyn alaisena. Vielä vanhempanakin ihmisen sanotaan olevan kehityskykyinen. Sehän tarkoittaa, että vasta kuollessaan ihminen saavuttaa sen tason, jolloin hänestä voidaan sanoa, että hän on valmis. Valmis kehityksessään ja valmis myös kuolemaan. Valitettavasti hän ei itse ehdi nauttimaan päivääkään omasta valmiista kehityksestään, tiedoista ja taidoista, joita hänellä on valmistuessaan.

Näin ristiriitaista on tämä ajatuksen ja kehityksen kulku, mutta perustellun selvityksen mukaan se on asian looginen tulos asiallisesti ottaen. Nyt ei voida ottaa esimerkkiä siitä kuluneesta vanhasta sanonnasta, että "aina valmis kuin partiopoika pahantekoon", siitäkään huolimatta, että näinhän se on nähty.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että tämä väittämä pitää melko pitkälle paikkansa, sovelletaan sitä mille elämän alueelle tahansa. Myöskin ajatusta kääntäen. Tuleekin mieleeni erään kaverin oivallus, kun hän katseli rallikilpailua, jossa auto suistui suoraan kivilouhikkoon, että siinä tuli valmista jälkeä. Ja niinhän se oli nähtävä. Ei sillä autolla sen jälkeen ajettu metriäkään. Ainakin silloin sanonta valmiista piti paikkanasa.

Pentti Riekkola, Nokia

Seuraava juttu: Jumala on ihan jees?