Rukoileminen

Kirjoitus on suora kopio Ilkka Kokkarisen WWW-sivulta http://www.cs.tut.fi/%7eimk/ ja esitetään tässä tekijän luvalla.

Tuntuu aika uskomattomalta, että vielä tällä vuosisadallakin merkittävä osa ihmisistä kuulee ääniä päässään ja uskoo, että luonnonlakien sijasta maailmaa ja ihmiselämää ohjaavat enkelten ja demonien kaltaisten olentojen teot ja oikut. Samaan aikaan kaikkivoipa Jumala herkeämättä tarkkailee pienintäkin atomitason tapahtumaa ja ottaa kelpo uskovaisten sielut näiden kuollessa luokseen "taivaaseen" ikuiseen riemuun ja iloon.

Tällaisen joukkopsykoosin vallitessa on vaikea ymmärtää, miksi kukaan edes yrittää muuttaa mitään asioita parempaan suuntaan järjen voimalla. Itse olen jo ajat sitten kasvanut ulos stereotyyppisistä teiniateistiajoistani ja lopettanut kaikki yritykset saada uskovaiset näkemään touhujensa omituisuus.

Silti edelleenkin jotkut asiat hämmentävät minua enemmän kuin toiset. Uskonnollisuuden koko absurdius tiivistyy ainakin minun mielestäni parhaiten rukoilemisessa ja siihen liittyvässä epämääräisessä lapsenomaisessa toivomusmagiassa. Uskovaiset tuntuvat ajattelevan, että kun he ristivät kätensä ja pyytävät kaikkitietävältä ja jokaisen alkeishiukkasen ajan ja avaruuden halki tanssimista hallitsevalta Jumalalta jotakin asiaa, niin Jumala vastaa "Olin aluperin suunnitellut asiat vähän eri tavalla, mutta OK, nyt kun kerran noin kauniisti pyysit, niin ohjaankin maailmankaikkeuden tulevaisuuden sitten haluamaasi suuntaan alkuperäisen suunnitelmani asemasta!"

Rukoilumagia menee joskus jopa niin pitkälle, että kuultuaan vaikkapa jonkun ystävänsä kuolemasta uskovainen henkilö alkaa rukoilla tämän sielun puolesta. En oikein ymmärrä, mitä tällaisella rukouksella halutaan tavoitella. Jos kyseisen ystävän sielu on kuoltuaan päätynyt helvettiin, niin toteaako Jumala kenties "OK, nyt kun kerran noin kauniisti pyysit, niin siirränkin kaverin sielun luokseni taivaan riemuun!" Minun on vaikea uskoa, että minkään kristillisen suunnan teologit tuntisivat opistaan tuollaista mahdollisuutta.

Toinen tarkemmin ajateltuna melko hupaisa asia rukoilemisessa, jota uskovaiset eivät kuitenkaan ilmeisesti itse suostu näkemään, on taannehtivasti rukoileminen. Esimerkkinä tästä voidaan ottaa tilanne, jossa uskovainen ihminen kuulee uutisen sellaisen laivan uppoamisesta, jonka mukana joku hänen ystävänsä oli. Tällaisessa tilanteessa keskivertouskovainen alkaisi todennäköisesti hyvin herkästi rukoilemaan tyyliin "Hyvä armahtava Jumala, anna rakkaan ystäväni olla elossa ja kunnossa."

Tämän rukouksen tavoitetta ei yleensä sanota ääneen, sillä se on kieltämättä jopa uskovaisten standardeilla mitattuna varsin absurdi: jos ystävä on rukouksen tapahtumahetkellä haaksirikossa kuolleiden joukossa, pitäisikö Jumalan palauttaa hänet eloon ja terveeksi?

Vai pitäisikö Jumalan kenties Terminator-elokuvien tyyliin käydä muuttamassa menneisyyttä siten, että haaksirikko tapahtuu edelleenkin mutta sellaisella tavalla, ettei kyseinen ystävä kuole vaan pelastuu? Tähänhän ei välttämättä tarvittaisi kovin suurta asioihin puuttumista: ystävä voisi vaikkapa hetkeä ennen haaksirikkoa päättää käydä kannella haukkaamassa happea laivan pohjakerroksen tutkimisen sijasta.

Jälkimmäisen mahdollisuuden ajatteleminenkin kieltämättä hieman värisyttää. Ainakaan minä en ilahtuisi tietäessäni, että kaikki tämänhetkiset tekoni ja ajatukseni saattavat millä hetkellä tahansa kadota, koska jonkin nyt tai tulevaisuudessa tapahtuvan rukouksen johdosta Jumala muuttaa menneisyyttä sellaisella tavalla, että lähden jostakin menneisyyden ajanhetkestä lähtien ajattelemaan ja toimimaan aivan toisella tavalla kuin tässä aikalinjassamme!

Kokonaisuutena ajatellen uskovaisten suhtautuminen rukoilemiseensa ei juurikaan poikkea pikkulasten toivomusmagiasta. Tämän näkee helposti vaikkapa kysymällä uskovaisilta suoraan, miksi nämä esittävät toivomuksia rukouksissaan. Yksi ero tosin on: pikkulapset harvemmin tekevät haulikkoammuntaa toivomalla joka päivä kaikenlaista kivaa, ja sitten arpaonnen jonakin päivänä osuessa kohdalle kätevästi unohtavat kaikki toteutumatta jääneet toivomuksensa ja julistavat suureen ääneen toivomusmagiansa kaikkivaltiutta...

Ilkka Kokkarinen

Seuraava juttu: Vaalit on jo ovella