Monet järjestöt lopettavat toimintansa kesän ajaksi, on jopa sanottu Suomen olevan kesällä kiinni. Tällainen ei ole kuulunut meidän tapoihimme, vaikkakin toimintamme on kesäaikaan hiukan toisen luonteista. Kokouksia harvennettiin, mutta muuten kokoonnuttiin ideoimaan toimintaa yhtä usein kuin talvellakin. Käytiin myös virkistäytymässä, Raision Vapaa-ajattelijat järjestivät Naantalin Luonnonmaalla erinomaiset kesäpäivät, joista monet jäsenemme olivat mukana nauttimassa, muutamat myös esiintymässä.
Oma perinteinen kesäretkemme kärsi taas olosuhteista. Milloin on ollut kirkonmiehiä lasiseinän takana siunaamassa kovaäänisesti retkeilijöitä, milloin unohdetaan kertoa, ettei varaus olekaan koko ajaksi. Tänä kesänä paikka oli niin varattu, että jouduimme telttamajoitukseen kärsimään tanssiorkesterista (voihan siitä nauttiakin, mutta musiikki esti keskustelun kuulumisen) ja vielä ilman ravintolapalveluksia.
Kesän
mittaan on myös suunniteltu vapaamuotoisempaa saunottelu- tai
grillailuretkeä, mutta kaiken aikaa on ollut niin paljon tekemistä,
että vasta syyskuun lopulla ehdimme leiritulille makkaranpaistoon.
Tämä ahkerointi toivottavasti myös näkyy ulospäin toiminnassamme. Ainakin
olemme saaneet alulle uskonnottomien perheiden kokoontumiset
oikeuksiaan selvittelemään. Jäsenemme ovat myös olleet aktiivisia ja
saaneet aikaan elämänkatsomustiedon leviämisen sinne, missä sitä
aikaisemmin ei ole ollut. Yhteiskunnallista keskustelua jatketaan,
uskonnonvapauslakikomitea jatkaa työskentelyään ja siihen on edelleen
syytä puuttua. Myös perinteinen marraskuinen kampanjamme kirkosta
eroamisen edistämiseksi näkyy myös toimistomme ulkopuolella.
Tämä kaikki vaatii tekijöitä ja taas tekijöitä. Jäsenistössämme ja muissa toimintaamme myönteisesti suhtautuvissa ihmisissä meillä on se voima, jolla kirkon ylivalta murretaan ja tehdään tilaa järkiperäiselle, rationaaliselle ajattelulle.
Seuraava juttu: Kokemuksia Skotlannista