Sain
kutsun vapaa-ajattelijoiden kautta saapua Virginija ja Risto Koivulan
tyttären nimiäisiin. Siis kun ristiäiset-sanasta otetaan pois se risti ja
laitetaan tilalle asiaan kuuluva sana nimi, tulee siitä nimiäiset. Kaikki
uskonnottomatkaan eivät välttämättä tiedä, että on olemassa tällainen
vaihtoehtoinen mahdollisuus viettää yhtä juhlallista nimen
julkistamistilaisuutta. Nimihän on jo kyllä rekisteröity virallisesti
etukäteen.
Asiaan. Kun saavuimme poikani Jukan ja hänen liettualaisen morsiamensa Neringan kanssa Kansainväliseen toimintakeskukseen, Suvantokatu 13, jossa juhlia vietettiin, oli isäntä Risto jo ovella toivottamassa tervetulleeksi sydämellisesti. Sisällä oli väkeä paikalla ja emäntä Virginija toivotti myös yhtä sydämellisesti tervetulleeksi. Virginija on liettualainen, josta johtui, että minulla oli sukua mukana. Juhlissa odotettiin vielä yhtä tärkeätä vierasta - kummia - niin todella kummia, sellaisetkin voivat myös olla. Päivän sankaritarta ei vielä näkynyt, hän oli todennäköisesti ottamassa kauneusunia, mutta hänen soma kaksikielinen velipoikansa Vejas pyyhälsi ympäri tukka hulmuten ja posket punaisina. Suunnistin sukuni kanssa heti tutun ihmisen pöytään, juhlapuhujamme Anneli Kivistön luo. Siinä seurustellessa kummi olikin sitten saapunut ja päivän sankaritar kannettu paikalle. Hän oli soma kuin prinsessa puettuna valkoiseen prodyyriasuun, ei siis mihinkään pitkään kastemekon tapaiseen. Sitten alkoivat seremoniat. Isä Risto lausui muutaman valitun sanan toivottaen kaikki tervetulleiksi. Kummitäti otti pikkuisen syliinsä ja kummisetä oli vieressä, äiti ja isä samassa rivissä. Anneli Kivistö alkoi pitää nimen julkistamisjuhlapuhetta. Siinä sai velipoika Vejaskin osansa ja tuli korotetuksi isonveljen osaan. En osaa enkä muista hyvää puhetta toistaa tai siteerata, mutta kun päästiin nimien syntyhistoriaan, mentiin kivikauteen saakka. Kovin perusteellisesti oli nimet harkittu merkityksen perusteella. Nimet ovat liettualaisperäisiä: Zemyna Nida Rugile. Zemyna tarkoittaa maan jumalatarta. (Mutta sikäli kuin nimi Häme tulee liettuan sanasta zeme (maa, sisämaa, äännetään zhäämee), niin se tarkoittaa myös Hämeen tyttöä.) Oikein kauniit ja erikoiset nimet mielestäni. Nimien julkistamisen jälkeen nostimme kaikki maljan pienen sankarittaren kunniaksi.
Sen
jälkeen isäntäväki kutsui ottamaan pöydän antimia, ja kyllä niitä
olikin. Oli liettualaisia suussasulavia salaatteja ja suolaista, emännän
tietysti itse loihtimia, ja päälle kahvin kanssa kakkuja joka lähtöön.
Oli liettualainen hyvä töttörökin. Ja juomia tietysti yhtä ja toista,
allekirjoittanutkin nautiskeli melkein ähkyn partaalle. Kahvituksen
jälkeen Virginijan äiti Eugenija kiersi kuvakansion kanssa, ja jokainen
valitsi siitä itse umpimähkään yhden kuvan muistoksi ja kiitokseksi.
Siinä oli myös syntymäaika ja sankarittaren nimi, joka onkin suomalaisen
vaikea muistaa. Joka kortissa oli erilainen söpöliinin ilme. Sen jälkeen
seurasi piirustuskilpailu. Kaikki halukkaat saivat piirtää Zemynan kuvan
ja ne laitettiin taululle arvosteltaviksi. Siinä oli jos jonkinlaista
näkemystä ja tyyliä, eikä Virginija-äiti löytänyt niiden välillä eroa.
Lahjoja päivänsankari myös sai kuten asiaan kuuluu. Pöytä oli täynnä mitä kauneimpia paketteja aina vaippapakkaukseen asti.
Koko juhlan ajan pikkuinen Zemyna käyttäytyi hillitysti toisille hymyillen, kun liettualainen isoäiti Eugenija kiersi noin 30 vieraan joukossa esittelemässä päivän pääesiintyjää. Vasta lopussa kun äidin eväspussi tuli mieleen, kuultiin hänen äänensä.
Näin onnistuneesti ja juhlavasti sujuivat nimiäiset allekirjoittaneen kokemana ilman papin hassuja puheita. Kiitoksia Virginija ja Risto.
Seuraava juttu: Kuupöly ja kreationistit