Luokalleni tuli uusi oppilas tänä syksynä. Heti ensimmäisenä päivänä hän kysyi opettajalta, kuinka elämänkatsomustieto koulussamme järjestetään. Saman kysymyksen vuosi siten esittäneenä tiesin opettajan vastauksen. Koulussamme ei ole et-opetusta. Koulumme (Steiner) on pieni oppilasmäärältään, mutta se sisältää ala-asteen, yläasteen ja lukion. Siksi onkin varsin outoa, ettei millekään asteelle ole tarjolla et-opetusta.
Nyt kun uusi tyttö oli luokallamme, meitä et-opetusta vaativia oli lain vaatimat kolme. Kirjoitimme opettajakunnalle asiallisen vaatimuksen, jossa pyysimme vapautusta uskontotunneilta ja pyysimme tilalle et-opetusta. Mukaan laitoimme lakiliitteet. Ensimmäinen hidaste tapahtui, kun kirjeemme ei löytänyt perille opettajakunnan kokoukseen ja käsittely viivästyi viikolla. Kun hakemus oli käsitelty, opettajakunta pyysi, että jokainen tekisi oman henkilökohtaisen hakemuksen. Taas viikon hidaste. Kirjoitimme lyhyen hakemuksen, jota monistimme. Ilmoitimme luokkalaisillemme, että jaossa on kaavakkeita, joilla voi hakea et-opetusta. Saimme kasaan kahdeksan oppilaan hakemuksen, jonka taas toimitimme opettajakunnalle.
Odotellessamme päätöstä juttelimme eri opettajien kanssa, jotka vihjailivat, että lukukausi on jo liian pitkällä et-opetuksen järjestämiseen. Neuvoimme opettajia, että koulu omasta aloitteesta tekisi kyselyn oppilaiden uskonnollisesta vakaumuksesta ajoissa eli silloin kun opetussuunnitelmaa tehdään. Tähän opettaja sanoi: "Mutta emmehän me voi markkinoida elämänkatsomustietoa!" Kyse olisi kylläkin normaalista tiedottamisesta.
Hakemuksessamme
pyysimme myös vaihtoehtoa koulun uskonnollisiin juhliin.
Opettajakunta oli sitä mieltä, etteivät juhlat ole uskonnollisia. Mikaeljuhla
järjestetään enkelin kunniaksi, adventtijuhlan nimi jo puhuu puolestaan
ja joulujuhla järjestetään kirkossa evankeliumin ja virsien kera.
Koulun päätös oli pettymys: koulu ei järjestä et-opetusta, mutta tarjoaa sen aikuislukiossa kouluajan ulkopuolella. Tai no ei ihan kouluajan ulkopuolella, se menee osaksi liikuntatuntien päälle. Mutta ei kamppailumme pelkästään häviö ollut. Seuraavaan lukukauteen koulu valmistautuu kysymällä etukäteen oppilaiden uskontotaustan ja järjestää koulussamme opetuksen. Ymmärsivät siis sittenkin markkinoinnin ja tiedottamisen eron.
Tämän asian kanssa tuli taas niin monta sellaista käännettä, että teki mieli mennä kiltisti uskontotunneille. Mutta vapaa-ajattelijain jäsenenä pidin velvollisuutena viedä asia loppuun asti, ja se kannatti. Vapaa-ajattelijoiden tuki oli tieto ja kannustus - siitä kiitos. Tämä järjestö on tarpeellinen, siitä ei ole epäilystäkään.
Seuraava juttu: Ideariihi pystymetsässä