Erosinpa muutama päivä sitten kirkosta lopullisesti. Kirkkoherranviraston virkailija kehotti papin huoneeseen puhutteluun, mutta pidin puoleni ja istuin viraston penkillä, kunnes eroamislomakkeen sai allekirjoittaa. Pappi siinä tosin kävi kättelemässä ja kyselemässä kuulumisia, ja minä samoin kysyin hänen. Tuttuja ollaan, kun samassa kylässä asutaan. Mutta lomake tuli lailliseksi. Minulle pappi tarjosi miettimiskuukautta. Miettiköön hänkin. Katumaan en eroamistani ryhdy. Saisi tässä sitten katua syntymistäänkin, ja siihen en rupea.
Ovikello soi muutama päivä sitten ja joku tuntematon rouva tarjosi katekismusta ilmaiseksi. Mitäpä minä sillä. Ja onhan tuo ennestäänkin. Missä se ihmisen vapaus on, kun aina täytyisi, pitäisi, tulisi ja olisi pakko niin kuin kymmenessä käskyssä ja katekismuksen selityksissä.
On kukonlaulun aika tätä kirjoittaessani ja pian radion kuuden kukko kiekuukin. Mutta juuri nyt radiosta soivat rakkauslaulut. Laitanpa minäkin lopuksi oman rakkauslauluni:
Kiiski, olet pieni
limainen ja liukas
voin ihailla sinua
voin syödä sinut
järven asukas
kaunis maapallon eläjä
ahvenen sukua.
Seuraava juttu: ET Steiner-koulussa