Pakanasanomat 2/2000   /  Tampereen Vapaa-ajattelijat ry

Ateismi nousee

Siinä missä uskonto peittää jumalilla sun muulla hölynpölyllä ihmisen "puutteellisuuden ja kykenemättömyyden" ymmärtää abstrakteja sekä konkreettisiakin asioita, niin ateismi antaa luvan ja oikeastaan vaatii sitä, että totuutta haetaan ja tutkitaan järjellisin ja kriittisin menetelmin.

Uskonto ja elämänläheisyys

Uskonto on jäänne, taantumuksellinen ja irrationaalinen, joka ei ole missään tekemisissä todellisuuden kanssa. Se myös usein kieltää todellisen aseman maailmassa sekä tämän elämän ainutkertaisuuden. Itseasiassa se on aivan loogista eri uskonnoilta, sillä niin useat niistä tietävät kertoa paljonkin maailmoista (paratiisi, helvetti..jne.) joita ei ole, tarinoita, joidenka tarkoitus on houkutella tai pelotella. Uskonto on "tuonpuoleista" mutta niin ovat sen tavoitteet ja päämäärät. Ei se mitä voi käsittää, tuntea, ei ihminen sinänsä, eivät maanpäälliset tavoitteet. Tai jos, niin ne palkitaan siellä tuonpuoleisessa.

Onko uskonnolla sijaa?

Mihin perustuu se, että (lähes) kaikissa kulttuureissa, aivan piskuisista korkeakulttuureihin on ollut ja on vieläkin sijansa uskonnoilla tai vastaavilla? Tietämättömyyteen. Uskonnoilla oli sijansa silloin, kun ei voitu muuten käsittää maailmaa ja silti tahdottiin saada siitä jollain (nurinkurisella) tavalla käsitettävä kokonaisuus. Uskonnolla ja uskomuksilla peitettiin todellinen tiedon vajavaisuus ja puute ja se korvattiin "tiedolla", joka kertoi kuka tekee ja miksi tekee ts. tiedän, että sataa, ja jumalalla on siihen syy.

Uskonnot ovat syntyneet aikansa tarpeisiin, olosuhteisiin, lievittämään maailman tuskaa lupauksilla paremmasta tulevaisuudesta (tosin ne on jo eletyt moneen kertaan), joten en ymmärrä miksi niiden annetaan yhä säilyttää paikkansa nyky-yhteiskunnassa! Kun ne eivät enää täytä "omaa paikkaansa" tarpeellisuudellaan. Uskonnot ovat olleet aikansa aatteiden heijastumia ja ehkä aatteitakin, mutta mikä on niiden paikka nykyään? Ne ovat uhmanneet ja vastustaneet kehitystä ja niin ne ovat jämähtäneet tarpeettomiksi instituutioiksi, jotka eivät tahdo väistyä edes uusien uskontojen tieltä.

Mitä ateismi tarjoaa

Ehkä ateismi saattaa edustaa jollekin itsekeskeistä elämäntapaa, omaan napaansa tuijottelua tyyliin: "olen oman elämäni herra" (ihme, etteivät oikeistopuolueet ole niitä, jotka ajavat valtion ja kirkon eroa. Sopisi yksityistämislinjaan.), sillä luullaan ihmisten olevan rappiolla ilman sitä "suurta auktoriteettia". Älyttömiä sekaannuksia aiheuttaa myös se, että kirkkoa pidetään kaiken hyvän lähteenä, moraalisena, lähimmäisen rakkautta puolustavana vartijatornina, aivan kuin ne eivät lähtisi yksilöstä!

Vielä huvittavampaa on se, kun ateistit käsitetään saatananpalvojiksi tai vapaakirkkolaisiksi! Eikös kirkkoa sun muita vastusteta parhaiten hyppäämällä kokonaan pois sen kelkasta ja parantamalla uskonnottomien etuja?

Jos uskonnottomilla olisi korvaavat oikeudet ja edut kuten kirkkoon kuuluvilla (hautapaikat, mahd. seurakunnan tarjoamat (kesä)työpaikat jne.), olisi joukkomme taatusti suurempi ja kirkosta eroaminen helpompaa. Sillä niin usein olen ihmisten kuullut perustelevan kirkollisverojen maksamista noilla "etuuksilla", en sielunhoidolla tai muilla uskonnollisilla verukkeilla.

Niina Kiviaho

Seuraava juttu: Mitä uskonto minulle merkitsee

Pakanasanomat 2/2000   /  Tampereen Vapaa-ajattelijat ry