Miksi tulin vapaa-ajattelijoihin

Yläasteella minulla oli onni saada kunnon vapaa-ajattelija et-opettajakseni. Et-tunnit olivat todella antoisia, eivätkä mitään vakinaista "ajantappoa pakanapennuille". Tuntien laadukkaan sisällön lisäksi kirkottomille tarjottiin aina vaihtoehto lukuisille uskontoa tyrkyttäville koulutapahtumille. Vaihtoehtotapahtumiin (kuten myös et-tunneille) osallistuminen oli tehty helpoksi, niin ettei osannut edes kuvitella joutuvansa puolustamaan oikeuksiaan uskonnottomana. Valitettavasti aktiivinen et-opettaja joutui sairaseläkkeelle ja vähitellen pelkästään et-tuntien ottaminen koitui ongelmaksi. Pahimmillaan jouduin istumaan uskonnon tunneilla, koska hyppytunneiksi ei ollut muuta paikkaa.

Todellinen jysäys koitti, kun vaihdoin koulua. Et-tunneille osallistuakseni minun olisi täytynyt mennä toiselle puolelle kaupunkia! Tajusin ettei vanha kunnon et-opettajani ole puolustamassa oikeuksiani siellä, missä olin, vaan minun piti itse pitää oikeuksistani kiinni. Lopulta tyydyin tilanteeseen, koska tunsin olevani yksin systeemiä vastaan. Ehdin jopa hävetä käytöstäni itsekkäänä oman edun tavoitteluna. Koitti aika kunnioittaa uskontotunteja läsnäolollani.

Kun sain käsiini Pakanasanomat, mieleeni muistui menetetyt et-tunnit ja ne kanssaihmiset, joiden kanssa uskonnottomien oikeuksista oli helpompi pitää kiinni. Siispä vapaa-ajattelijoihin liittymiselle oli jo alusta asti motiivinsa. Jäsenyys oli korvike menetetyille et-tunneille ja kokemus oli osoittanut, että uskonnottomien oikeuksien puolustaminen joukolla on vaikuttavampaa.

Koulumaailmassa uskonnottomat otetaan huomioon pintapuolisesti, mutta oikeuksien toteuttaminen käytännössä on tehty mahdollisimman monimutkaiseksi. Vanhemmat ovat kaukana koulumaailmasta, niinpä oppilas usein jää yksin raivaamaan tietään. Pienen oppilaan on vaikea väittää koulun auktoriteettia vastaan, kun se sanoo, kuinka asiat (mukamas) on.

Vapaa-ajattelijain olisi yhdistyksenä hyvä päästä mahdollisimman lähelle päiväkoteja ja kouluja tiedottamaan uskonnottomien oikeuksista. Olisi tärkeää kuuluttaa, että oikeuksia on, mutta ne eivät ole itsestäänselvyyksiä, vaan niistä täytyy pitää kiinni. Samalla järjestö olisi painostajana laitoksille, jotta uskonnottomat saisi kouluissa ja päiväkodeissa todella tuntea ne oikeudet, jotka kovalla työllä on saavutettu.

Satu Siirtola

Seuraava juttu: Dawkins paljastaa sateenkaaren