Richard Dawkins on tunnettu eläintieteilijä, joka on kirjoittanut monia kirjoja evoluutiosta. Hän on myös ateisti ja erityisesti kreationismin vastustaja. Hänen kuuluisin teoksensa on Geenin itsekkyys. Tässä esittelen Dawkinsin uusinta teosta, "Unveawing the Rainbow".
Englantilainen runoilija Keats on sanonut, että sateenkaaren kauneus hävisi, kun Isaac Newton selitti miten se muodostuu valon taipuessa sadepisaroissa. Dawkinsin pääajatus on vastalause tälle: kauneus ei tarvitse selittämättömyyttä tai mystiikkaa.
Dawkins aloittaa vaikuttavasti: Jokainen meistä kuolee. Sen vuoksi me olemme onnekkaita. Mahdollisia ihmisiä, jotka voisivat olla tilallani, mutta eivät koskaan ole syntyneet, on enemmän kuin hiekanjyviä Saharassa.
Kirjan alkuosan luvut liittyvät teoksen nimeen, sateenkaaren paljastamiseen. Sateenkaarihan syntyy valkoisen valon hajotessa väreiksi. Samalla tavalla voimme paljastaa maailmankaikkeuden laajenevan jakamalla tähdistä tulevan valon väreiksi ja havaitsemalla punasiirtymän. Äänen jakaminen eri taajuuksiin erottaa vaikka eri lintulajit toisistaan. DNA:n toistuvien osien muodostama vaihtelu voidaan eräällä tavalla jakaa taajuuksien summaksi ja tuloksena saadaan yksityiskohtainen "sormenjälki" ihmisestä.
Dawkins käsittelee hienosti todennäköisyyden ja ihmeen käsitettä. Esimerkkinä on televisio-ohjelma, jossa "maagisia kykyjä" omaava kertoo pysäyttävänsä katsojan kellon ja pian TV-keskuksen puhelinlinjat tukkeutuvat soittajista. Maagisuus on yksinkertaisesti katselijoiden määrässä - jos ohjelmaa seuraa miljoona ihmistä, ja kello pysähtyy keskimäärin kolmen vuoden välein, niin joka tunti noin 38 katsojan kello pysähtyy!
Kirja
on minusta liian pitkä, loppuosa on kuivahkoa saman asian toistamista.
Asiaan saattaa toki vaikuttaa kieli, suomennettua kirjaa ehkä olisin jaksanut
lukea paremmin. Jos sivuista jätettäisiin puolet pois, pitäisin
teosta erinomaisena. Tällaisenaankin sen lukemista voi suositella
kiinnostuneille kielitaitoisille.
Seuraava juttu: Sananeliö