![[Salaman valokuva]](salama.jpg)
Onnistuin saamaan haastateltavakseni itsensä kirjailija Hannu
Salaman marraskuun alussa. Juttu julkaistiin marras-joulukuun vaihteessa
kahdeksassa paikallislehdessä, muun muassa Kurun Sanomissa ja Nokian
Uutisissa. Seuraava lyhennelmä saattaa kiinnostaa Pakanasanomien
lukijakuntaa.
Salama on vapusta saakka asunut Kurussa lääkärin määräyksestä. Keuhkoputkentulehdus kun pakotti hänet etsiytymään maaseudun terveelliseen ympäristöön. Parissa viikossa oireet helpottivat.
Jumala häipyi Salamalta jo kansakoulun ensimmäisellä luokalla vuonna 1944.
- Meillä oli suorastaan uskovainen opettaja, joka hakkasi päätäni seinään.
Kristillinen laupeus näyttäytyi minulle siihen aikaan toisessa valossa,
kertoo Salama.
Kristillinen laupeus kohtasi Salamaa uudelleen vuonna 1965, jolloin häntä
syytettiin Juhannustanssit-teoksestaan jumalanpilkasta ja hänelle vaadittiin
neljän vuoden tuomiota. Tuomio oli lopulta kolme kuukautta ehdollista
vankeutta ja lähes 30 000 markkaa korvauksia.
- Joissakin yhteyksissä on mainittu, että kustantaja maksoi korvaukset.
Näin kävikin, mutta maksu perittiin minulta seuraavien kirjojen
tekijäpalkkioista.
Salaman mukaan aina on olemassa vaara, että vielä nykypäivänäkin voi
joutua kärsimään jumalanpilkasta. Samalla tavalla se ei kuitenkaan
tulisi esiin.
- Se tulisi esiin hiljaisuutena. Esimerkiksi kustantaja voisi jossakin
hyvä veli -tilaisuudessa tulla tökkäämään, että tuollainen kirjailija
ei ole välttämätön kestävälle kehitykselle.
Jumalanpilkka- ja uskontorauhasyytteisiin ei viime vuosina ole
toistaiseksi turvauduttu, koska asemat koetaan vahvoiksi.
- Kirkon ei tarvitse käydä nitistämässä ketään Karkkilassa. Luulisin
myös, että monien kirkon aktiivisten jäsenten mielestä kirkko on
maallistunut. Onko se meille enemmän tai vähemmän uskonnollisille
ihmisille hyväksi vai pahaksi, sitä on vaikea sanoa.
Vuoden 1965 tapahtumat lisäsivät Salaman rohkeutta kirjoittaa. Ja hän
on omasta mielestään saanut sanoa sen, minkä on halunnutkin sanoa. Hän
tuntee oikeastaan voittaneensa tuomiosta huolimatta.
- Ainoa asia, josta olen vihainen on se, että perheenikin kärsi
rullaamisesta asian ympärillä.
Salaman tietämän mukaan Suomessa on käyty kaksi muutakin oikeudenkäyntiä jumalanpilkka-asiassa. Toinen on Oskari Kiiraksen tapaus ja toinen Demari-lehden uutinen, jossa kerrottiin salaman iskeneen ulkohuoneeseen ja pirstoneen sen palasiksi. Uutinen oli otsikoitu: "Herra hajoitti huoneensa", mistä uskovaiset eivät saavuttaneet nirvanaa.
Salaman juuri ilmestynyt teos on nimeltään Elämän opetuslapsia II. Se kuuluu neliosaiseen sarjaan, josta kolmas osa on hänellä jo tekeillä. Kriitikot ovat nimittäneet hänen teossarjaansa vaihtoehtoevankeliumiksi, mutta Salama itse pitää tuota nimeä hieman virheellisenä. Oikeampi nimi olisi rinnakkaiskertomus.
Tarkoituksena ei Salaman mukaan ole pilkata vakavia kristittyjä, kuten
ei ollut myöskään vuonna 1965. Kohteena on ollut pikemminkin tekopyhyys.
- Pilkattava asia on vain kristittyjen vallanhalu ja halu määrätä toisia
ihmisiä. Jos ihminen pyrkii elämään Jeesuksen oppien mukaisesti, hän on
vilpitön, eikä siinä mitään pilkkaamista ole. Sellainen elämä on lopulta
hirveän vaikeata. Mahdotonta.
Rinnakkaiskertomuksessa seikkailee Salaman eräistä muistakin kirjoista tuttu kirjailija Harri Salminen, joka nimeää työnsä jumalan kaadoksi. Salama toteaa, ettei hän vielä tiedä, kuinka asiassa käy. Kirjasarjahan on kesken.
Salmista on usein pidetty Salaman alter egona, toisena minänä. Hän
muistuttaa, ettei romaani ole dokumentti.
- Salminen esiintyy minä-muodossa, mutta hänellä on ominaisuuksia, joita
minä en ole toteuttanut käytännössä. Jonkin vaiheen olen elänyt, joka
muistuttaa romaanihenkilön elämää, mutta ei niitä yksi yhteen voi
laittaa koskaan, selvittää kirjailija Hannu Salama.
Linkkivinkki: Kiellettyjen kirjojen luettelosta löytyy maininta myös Salaman kirjasta Juhannustanssit.
Seuraava juttu: Vapaita ajatuksia