Pakanasanomat 4/99   /  Tampereen Vapaa-ajattelijat ry

Vapaita ajatuksia

Oletpa viipurilainen katulapsi, venäläisen nuorisovankilan asukki, työttömänä tai sairaalassa, tai heräät vain firman juhlien jälkeen putkassa, niin eipä hätää, apu on lähellä seurakunnan työntekijän keskusteluavun muodossa.

On perustettu työryhmä, lohduttavat ministerimme huolestuneita kansalaisia asiassa kuin asiassa. - Nyt näyttää siltä, että vaikutusvaltainen kansankirkkomme antaa kädet ristissä hyväksymisensä kovien arvojen politiikalle, kuten sosiaaliturvan heikennyksille, mielenterveyspotilaiden ja päihdeongelmaisten heitteillejätölle, ja tarjoaa syrjäytyneille lohdutukseksi keskusteluapuaan yhtä auliisti ja kerkeästi kuin ministerit työryhmiään. Olen kuullut on kaupunki tuolla... kultainen puku... loistava taivainen suku... siellä kerran ah olla ma saan... ei kuitenkaan uskonnotonta, kurjassa, vetoisessa huoneenrähjässä asustavaa köyhimystä innosta, sen tiedän kokemuksesta. En suinkaan väheksy keskusteluapuideaa sinänsä enkä väitä, että kaikki seurakuntien työntekijät haluaisivat pakkosyöttää uskontoa ystävätoiminnan varjolla. On vain niin, että uskonnottomille, keskustelu- ja tukihenkilöpalvelujen tarpeessa oleville tulisi olla seurakunnista ja uskonnollisista järjestöistä riippumaton vaihtoehto.

Asenteiden korttipakkaa voisi mielestäni myös joskus sekoittaa ja heittää villasukkia pakanalapsille- mentaliteetin romukoppaan. Ehkä joku, joka on joutunut pakosta pysähtymään sairaalaan tai vankilaan joutumisen vuoksi, voisi antaa arvokasta keskusteluapua meille, jotka tärkeinä paikasta toiseen, puhumme yhteen ääneen ja riitelemme turhista.

Ehdotan, että perustamme työryhmän uskonnottomien ystäväpalvelujen ideoimista varten. Pidetään toisistamme huolta myös nimiäisten, häiden ja hautajaisten väliin jäävinä aikoina.

Liisa Lahdenmäki

Seuraava juttu: Postituslistalta poimittua

Pakanasanomat 4/99   /  Tampereen Vapaa-ajattelijat ry