Elämä on keittoa

Pakanasanomien Musapalstalla analysoidaan elämää suurempia, vapaata ajattelua puolustavia äänitteitä. Palstan pitäjän omista tulkinnoista voi ja on suotavaa tarvittaessa käydä keskustelua.

Vapaa ajattelu vaipuu surrealistisessa maailmassamme ajoittain turhaan synkkyyteen, joten lienee syytä esitellä rock-yhtye, joka on levyillään löytänyt elämästä sen humoristisen puolen. Englantilainen 10cc sai vuosina 1973-1978 aikaan hyvin ainutlaatuista musiikkia, joka monitahoisuudellaan ja erityisesti omalaatuisella asenteellaan pölytti tehokkaasti konservatiivisia arvoja. Yhtyeen hitit "Rubber Bullets", "I'm Not in Love" sekä "Dreadlock Holiday" ovat taatusti omaperäisintä taidetta, jota listoilla on nähty.

10cc:n parhaimpiin levytyksiin kuuluva "The Original Soundtrack" (1975) osoittaa mainiosti bändin luovan hulluuden voiman. Jo levyn nimessä on ironiaa; kyseessä ei ole minkään elokuvan teemamusiikki, vaikka muusikot puristeen kansissa filmikameroiden keskellä poseeraavatkin. Elämä on jo itsessään absurdia elokuvaa.

Albumi pyörähtää käyntiin 9-minuuttisella mammuttiteoksella "Une nuit a Paris", joka polveilee herkullisesti englantilaisen turistin kauhunkokemuksissa pariisilaisessa todellisuudessa. Piikit sinkoilevat varsin terävinä:

"One night in Paris is like a year in any other place. One night in Paris will wipe the smile off your pretty face. One girl in Paris is like loving every woman. One night in Paris may be your last! (Yksi yö Pariisissa on kuin vuosi missä muualla tahansa. Yksi yö Pariisissa pyyhkii hymyn pois sieviltä kasvoiltasi. Yksi tyttö Pariisissa on kuin rakastaisi kaikkia naisia. Yksi yö Pariisissa voi olla viimeisesi!)"

Oma outo viehätyksensä löytyy myös raidalta "I'm Not in Love", joka ensi kuulemalta vaikuttaa olevan antirakkauslaulu. Syvemmältä kaivettaessa laulun lyriikasta löytyy riipaisevia kohtia, jotka muovaavat tunnelmaa kohti itsepetosta kiihkeässä rakkaudessa. Ihmisen ylpeys tunteissaan on joskus hyvin koomista kerrontaa:

"I keep your picture upon the wall. It hides the nasty stain that's lying there. So don't you ask me to give it back. I know you know it doesn't mean that much to me. I'm not in love so don't forget it. It's just a silly phase I'm going through. (Pidän kuvaasi seinällä, koska se peittää ilkeän tahran. Älä siis pyydä minua antamaan kuvaa takaisin. Tiedän sinun tietävän, ettei se merkitse minulle niin paljon. Älä unohda, että en ole rakastunut. Tämä on vain tyhmä vaihe, jota käyn läpi.)"

Orjatyön arkea

10cc:n "The Original Soundtrack" sisältää niin vahvan sosiaalipoliittisen kannanoton, että on ihme, ettei thatcherilainen konservatiivinen valvontakoneisto yrittänyt sensuroida levyä. Ehkä se ei ymmärtänyt ironiaa. Sävellys "Brand New Day" alkaa kuulokuvalla ihanasta aamusta, mutta aurinkoisuus vaihtuu hiljalleen tylsän työn orjuuteen. Se laittaa miettimään, mikä päivittäisen kärsimyksen merkitys loppujen lopuksi on.

"Here boy, there boy, the boss got you running everywhere, boy. "Ya got no money and ya got less sense and you ain't going nowhere". But there below your body will go. (Tänne, poika, tuonne, poika, pomo saa sinut juoksemaan joka paikassa, poika. "Sulla ei oo rahaa eikä järkeä, eikä susta oo mihinkään". Mutta kuitenkin kehosi jatkaa työntekoa.)"

Tämän oivaltavan äänitteen analysointi on hyvä päättää hulvattomaan "Life Is a Minestrone" -lauluun, jossa kiteytetään elämä vastaanpanemattoman originellilla tavalla:

"Life is a minestrone served up with parmesan cheese. Death is a cold lasagne suspended in deep freeze. (Elämä on parmesan-juuston kanssa tarjoiltua minestrone-keittoa. Kuolema on syväjäädytettyä, kylmää lasagnea.)"

Ainakin minua tämä äänite on auttanut löytämään huumoria harmailta tuntuvista asioista. Elämän ajoittainen takkuisuus saa aivan uutta ilmettä, kun kykenee nauramaan vapautuneesti ongelmilleen. Ja myös itselleen.

Juha Seitz

Linkkivinkki: 10cc Fan Club (englanninkielinen)

Seuraava juttu: Stefan - nykyajan ihme