Voi meitä epäuskoisia!

Seinäjoen lukion tuntiopettaja Jorma Hietamäki on menettänyt puoleksi vuodeksi papinvirkansa kun ei uskonut riittävän vahvasti Jumalaan. Lapuan hiippakunnan piispa Jorma Laulaja joutaisi myös panna viralta, koska hortoilee uskossa niin pahasti. Hän lausuu, että kyllähän pohtia ja epäillä saa, mutta täydellinen epäusko on jo liikaa. Mitä ihmeen pohtimista ja epäilyä tulisi sallia? Joko uskot tai et usko, näin selvää se on. Vai onko niin, että voi olla hiukan raskaana, kuten se entinen nainen. Ajattelun vapaus ei kuulu kirkkoon. Sitten piispa Laulaja vaikeroi sitä, että ei ole käytettävissä ankarampaa rangaistusta. Hänen kannattaisi mennä lähimpään kirjastoon tutustumaan kirkkojen käyttämiin rangaistuksiin. Esimerkiksi ristiinnaulitseminen, roviolla polttaminen, kehon venyttäminen, veteen upottaminen ja muut kirkojen käyttämät keinot saattaisivat hyvinkin tehota vielä tänä päivänäkin. Kirkkohan ei koskaan ole keinoja kaihtanut.

Minuakin harhaoppinen ajattelu on vaivannut yli puoli vuosisataa. Uskovainen äitini pakotti minut rippikouluun uhkailemalla, että en pääse naimisiin. Hän ei vaan tiennyt tai ei halunnut tietää mitään siviilivihkimisestä. On hirveätä joutua opettamaan sellaista, mihin ei itsekään usko vähääkään. Jorma Hietamäki pystyi tähän kaksikymmentä vuotta mutta sitten tuli loppu. Leipäpapeille nauretaan mutta asia on äärimmäisen vakava. Mielisairaala on ollut monen uskonsa kanssa kamppailevan kohtalo.

Jo pienenä epäilin kielioppien preesensin mahdollisuutta. Jotta preesens olisi mahdollinen pitäisi ajankulun pysähtyä. Käsittääkseni aika kuluu jatkuvasti, siis mennyt ja tuleva aika ovat vain mahdollisia. Vain joissain romaaneissa aika pysähtyy vertauskuvallisesti. Mutta opettejanhan ei tule kyseenalaistaa tai miettiä mitään. Tulee vain opettaa mitä ylhäältä määrätään. Jos kerran piispa jotain sanoo, niin se on uskottava, tai leipä menee.

Kalevi Ruuskanen

Seuraava juttu: Esittelimme yhdistystämme