Musapalstan täyttää tällä kertaa
englantilaisen pop-yhtyeen The Moody Bluesin ansiokas vuoden 1970
pitkäsoitto "A Question of Balance". Se on paitsi musiikillisesti, myös
lyriikaltaan yksi rock-musiikin kirkkaimmista klassikoista.
Pakanasanomien Musapalstalla analysoidaan mielenkiintoisia, syvällisiä levyjä. Palstan pitäjän omista tulkinnoista voi ja on suotavaa tarvittaessa käydä keskustelua.
Musapalstan täyttää tällä kertaa
englantilaisen pop-yhtyeen The Moody Bluesin ansiokas vuoden 1970
pitkäsoitto "A Question of Balance". Se on paitsi musiikillisesti, myös
lyriikaltaan yksi rock-musiikin kirkkaimmista klassikoista.
Synkkäilijöiden maailmankuva vaikuttaa ensi katsomalta pessimistiseltä, mutta lopulta syvällä sisimmässä on vankkumatonta toivoa. Vaikka ihminen tuhoaa ja tappaa, ehkä hän vielä joskus oppii elämään toisten kanssa. Ja vaikka ei oppisikaan, itse toivohan ei voi koskaan olla pahasta.
Albumi alkaa sävähdyttävästi kitaristi Justin Haywardin "Question"-sävellyksellä, joka kiehtoo kaksijakoisuudessaan. Biisiin on yhdistetty kantaaottava ja rakkaussuhteesta kertova laulu.
"Why do we never get an answer, when we're knocking at the door? With a thousand million questions about hate and death and war. Because when we stop and look around us, there is nothing that we need. In a world of persecution, that is burning in its greed." (Miksi emme koskaan saa vastausta koputtaessamme oveen? Meillä on tuhat miljoonaa kysymystä vihasta, kuolemasta ja sodasta. Jos pysähdymme ja katsomme ympärillemme, emme huomaa mitään, mitä tarvitsemme. Vainon maailmassa, joka palaa vihassaan.)
The Moody Bluesin kosketinsoittaja Mike Pinder maalailee tummaa kuvaa maailmasta, jossa ihminen ryöstää luontoäitiä ajattelematta, että samalla kaivaa maata omien jalkojensa alta. "How Is It (We Are Here)" pistää palan kurkkuun, ottaen samalla kantaa evoluutiouskovaisuuteen:
"How is it we are here, on this path we walk. In this world of pointless fear, filled with empty talk. Descending from the ape, the scientist priests all think. Will they save us in the end? We are trembling on the brink. Men's mighty mine machines, digging in the ground. Stealing rare minerals where they can be found." (Kuinkahan se on, olemme täällä kävelemässä tällä polulla. Maailmassa, jossa on tyhjän puheen täyttämää, järjetöntä pelkoa. Tiedepastorit päättelevät, että periydymme apinasta. Pelastavatko he meidät lopulta? Vapisemme reunalla. Ihmisen suuret kaivoskoneet kaivavat maata. Ne varastavat maaperästä harvinaiset mineraalit, mistä sitten löytävätkin ne.)
Tunnelmat jatkuvat melko alakuloisina. Huilisti Ray Thomasin ehkä kaikkien aikojen kaunein sävellys "And the Tide Rushes in" vertaa osuvasti haurasta elämää savilinnaan, joka sortuu vuoroveden tieltä:
"I've been searching for my dream a hundred times today. I build them up, you knock them down like they were made of clay. Then the tide rushes in and washes my castles away. Then I'm really not so sure which side of the bed I should lay." (Olen etsinyt unelmiani tuhat kertaa tänään. Rakennan ne, mutta sinä sorrat ne kuin ne olisivat savea. Sitten vuorovesi tulee ja huuhtoo savilinnani pois. En ole ollenkaan varma, kummalle puolelle vuodetta minun tulisi asettua.)
Mike Pinder lyö löylyä kiville raidallaan "Melancholy Man", joka muuten Neumannin laulaman "Naiselleni" ("For My Lady") -sävellyksen ohella on tunnetuimpia The Moody Blues -sävelmiä Suomessa:
I'm a melancholy man, that's what I am. All the world surrounds me and my feet are on the ground. I'm a very lonely man doing what I can." (Olen surumielinen mies. Maailma ympäröi minua, jalkani ovat maan pinnalla. Olen hyvin yksinäinen mies, teen mitä osaan.)
Pinder kuitenkin vakaasti uskoo siihen, että ihminen kehittyy tälläkin saralla:
"All the world astounds me, and I think I understand. That we're going to keep growing, wait and see." (Maailma ällistyttää minua, ja luulen, että ymmärrän. Kasvamme vielä henkisesti, katsohan vain.)
Albumi loppuu seesteiseen "The Balance" ("Tasapaino") -kappaleeseen, jossa runoileva rumpali Graeme Edge valaa uskoa positiivisuuteen:
"Just open your eyes and realize the way it's always been. Just open your mind and you will find the way it's always been. Just open your heart and that's a start." (Avaa vain silmäsi ja huomaat, kuinka asian laita on aina ollut. Avaa vain mielesi ja löydät asiat. Avaa vain sydämesi, se on alku.)
The Moody Bluesin "A Question of Balancen" saattaa löytää esimerkiksi divarista edullisesti. Kuluttajavinkki: älä maksa käytetystä uusintapainosvinyylistä enempää kuin 30 mk, äläkä käytetystä cd:stä enempää kuin 50 mk. Alkuperäinen vinyylipainos kohoaakin sitten hinnaltaan jo toisiin sfääreihin.
Seuraava juttu: Pohjois-Texasin Vapaa-ajattelijoiden kokoontuminen 1.8.1999