Viime numerossa kirjoitin lyhyesti filosofian ja elämänkatsomustiedon opetuksesta Tampereen aikuislukiossa. Siellähän on edelleen elämänkatsomustiedon opetus kirkollisissa käsissä.
Asia on ollut esillä keväällä myös koulun oppilaskunnan edustajistossa. Maaliskuun kokouksessa koulun rehtori Elise Kääntönen oli todennut, etteivät asiasta ole muut valittaneet (kuin yksi kokouksen osanottajista). Hän kuitenkin lupasi keskustella asiasta katsomusaineiden opettajan kanssa.
Seuraavassa kokouksessa toukokuulla asia olisi kokonaan
unohtunut, ellei samainen oppilas olisi tiedustellut,
missä vaiheessa asia etenee. Vastauksena rehtori kertoi,
ettei hän vielä ole tavoittanut opettaja Ylimystä! No,
aikaahan ei ollut kunnolla kahta kuukautta, ei kai opettajaa
niin kovin usein koulussa tapaa? Vai olisiko kyseessä
tarkoituksellinen unohdus, koskapa asian selvittely tuntui
kovin epämääräiseltä. Rehtori neuvoi oppilastamme
suorittamaan elämänkatsomustiedon joko tenttimällä tai
päiväkoulun puolella,
iltakouluun tuntuu olevan mahdotonta saada kristinuskoon
sitoutumatonta ET-opettajaa. Varsinkaan, kun kukaan muu ei
ole valittanut. Tässä onkin iltakoulujen omituisuus
päiväkouluun verrattuna: päiväkouluissa vain kirkkoon
kuulumattomat voivat saada elämänkatsomustiedon opetusta,
iltakouluissa kuka tahansa. Esimerkkinä erilaisista opetusryhmistä
pastori Ylimys kertoi ryhmästä, jonka jäsenet yhtä
lukuunottamatta olivat helluntailaisia. Ei kai tällainen ryhmä valita
elämänkatsomustiedon uskonnollisuudesta.
Elämänkatsomustiedon opetus päiväkouluissa on myös otettu yhdistyksessämme esille. Useissa peruskouluissa opetusryhmiin on yhdistetty eri ikäryhmät. Niinpä saattaa kuulla syksyllä kuudesluokkalaisen suusta valituksen: taas sama vieraiden uskontojen kurssi. Lukioissa taas on ongelmana, että kursseja järjestetään vain joissakin harvoissa kouluissa, matkat ovat pitkät ja vievät aikaa. Myös opetuksen laadusta on kuultu arvostelua. Opetuksesta valmistellaan neuvotteluja kaupungin kanssa juuri lehtemme mennessä "painoon".