Edellinen Sisällys Seuraava

Koulukuulumisia

Viime numerossa kirjoitin lyhyesti filosofian ja elämänkatsomustiedon opetuksesta Tampereen aikuislukiossa. Siellähän on edelleen elämänkatsomustiedon opetus kirkollisissa käsissä.

Asia on ollut esillä keväällä myös koulun oppilaskunnan edustajistossa. Maaliskuun kokouksessa koulun rehtori Elise Kääntönen oli todennut, etteivät asiasta ole muut valittaneet (kuin yksi kokouksen osanottajista). Hän kuitenkin lupasi keskustella asiasta katsomusaineiden opettajan kanssa.

Seuraavassa kokouksessa toukokuulla asia olisi kokonaan unohtunut, ellei samainen oppilas olisi tiedustellut, missä vaiheessa asia etenee. Vastauksena rehtori kertoi, ettei hän vielä ole tavoittanut opettaja Ylimystä! No, aikaahan ei ollut kunnolla kahta kuukautta, ei kai opettajaa niin kovin usein koulussa tapaa? Vai olisiko kyseessä tarkoituksellinen unohdus, koskapa asian selvittely tuntui kovin epämääräiseltä. Rehtori neuvoi oppilastamme suorittamaan elämänkatsomustiedon joko tenttimällä tai päiväkoulun puolella, iltakouluun tuntuu olevan mahdotonta saada kristinuskoon sitoutumatonta ET-opettajaa. Varsinkaan, kun kukaan muu ei ole valittanut. Tässä onkin iltakoulujen omituisuus päiväkouluun verrattuna: päiväkouluissa vain kirkkoon kuulumattomat voivat saada elämänkatsomustiedon opetusta, iltakouluissa kuka tahansa. Esimerkkinä erilaisista opetusryhmistä pastori Ylimys kertoi ryhmästä, jonka jäsenet yhtä lukuunottamatta olivat helluntailaisia. Ei kai tällainen ryhmä valita elämänkatsomustiedon uskonnollisuudesta.

Elämänkatsomustiedon opetus päiväkouluissa on myös otettu yhdistyksessämme esille. Useissa peruskouluissa opetusryhmiin on yhdistetty eri ikäryhmät. Niinpä saattaa kuulla syksyllä kuudesluokkalaisen suusta valituksen: taas sama vieraiden uskontojen kurssi. Lukioissa taas on ongelmana, että kursseja järjestetään vain joissakin harvoissa kouluissa, matkat ovat pitkät ja vievät aikaa. Myös opetuksen laadusta on kuultu arvostelua. Opetuksesta valmistellaan neuvotteluja kaupungin kanssa juuri lehtemme mennessä "painoon".

Simo Järvinen

Edellinen Sisällys Seuraava