Toissa
syksynä yhdistyksemme sai valituksen, että Tampereen aikuislukion
elämänkatsomustiedon ja filosofian opetus on kovin uskonnollista.
Tästä lähetimme kouluvirastolle kyselyn, ja aihe innoitti
minutkin vielä näin vanhoilla päivilläni koulun
penkille. Viime talvena osallistuin kahdelle filosofian kurssille.
Koulussa olikin opettaja vaihtunut, papin sijasta opettajana oli Tuukka Tomperi. Hän johdatteli meidät ansiokkaasti filosofian lähteille antiikin ajoista nykypäivään. Filosofiasta saimme kuvan tutkivana ja pohdiskelevana tieteenä. Opetus oli keskustelevaa ja pohdintoihin innoittavaa. Havaitsimme, etteivät asiat ole itsestäänselvyyksiä; maailman hahmottamisessa on käytettävä päättelyä ja havaintoja, jokin yksittäinen asia ei ole tosi siksi, että joku on niin sanonut, vaan sen pitää olla myös perusteltavissa.
Syksyllä osallistuin elämänkatsomustiedon kurssille. Sitä opetti pastori Reijo Ylimys. Kurssi keskittyi lähinnä humanismiin. Sokrateehen palattiin yhä uudelleen. Opetuksesta en saanut irti oikeastaan mitään, paljon keskusteltiin siitä, mitä ylioppilastutkintolautakunta edellyttää katsomusaineiden vastauksilta. Syvimmin mieleeni jäi hänen lausumansa, jonka mukaan tieteellinen maailmankatsomus on käsitteenä mahdottomuus. Tähän hän lupasi palata myöhemmin kurssin kuluessa, näin ei kuitenkaan tapahtunut. Pitänee ottaa yhdistyksessämme seuraavan opintokerhon aiheeksi juuri tieteellinen maailmankatsomus.
Muuten olen sitä mieltä, että elämänkatsomustiedon opetus ei sovi uskonnon opettajalle eikä varsinkaan papille. Mikäli tällainen henkilö opettaa, opetus joko ei ole uskonnosta riippumatonta tai opettaja menettää uskottavuutensa opettaessaan toisille oppilaille kristinuskoa totena ja toisille kertoessaan, ettei se välttämättä niin olekaan. Elämänkatsomustiedon pitää olla selkeästi uskonnoton oppiaine.