Edellinen Sisällys Seuraava

Paitoja pakanalapsille

Esittelin eräässä lehdessä Kari Cantell'in kirjan Tiedemiehen mietteitä uskosta. Palautteesta päätellen ainakin yksi henkilö on tekstini lukenut. Kohta lehden ilmestymisen jälkeen posti toi minulle paketin. Joku, todennäköisesti huonomuistinen lähimmäinen, lähetti minulle amerikkalaisen Bruce E. Olsonin kirjan "Tämän ristin tähden tapan sinut". Arvelen lähettäjän huonomuistiseksi sen vuoksi, että hän ei ollut muistanut kirjoittaa lähetykseensä nimeään. Liimapaperia hän sen sijaan oli muistanut käyttää. Liimapaperilla oli peitetty kaikki mahdolliset viittaukset postin alkuperään.

Ehkä tämä tuntematon ystäväni kuitenkin halusi, että esittelisin Olsonin kirjan Kipunoita lehden lukijoille. Luinkin kirjan kohta sen saatuani, ja se oli oivallista junamatkaluettavaa. Matkakirjastahan tässä oikeastaan kyse onkin.

Yhdysvaltalainen Bruce Olson kokee kristillisen herätyksen nuorena lukiolaisena. Hänet on vanhempiensa toimin kasvatettu luterilaiseksi. Bruce ei kuitenkaan tunne luterilaisten keskuudessa olevansa kotonaan. Hän kokee olevansa pilkan kohteena seurakuntanuorissa, kun hän kertoo löytäneensä uskon ja oman henkilökohtaisen vapahtajansa. Luterilaisethan eivät uskoa näin henkilökohtaisena asiana pidä. Bruce meneekin toverinsa Kentin kanssa helluntailaiseen seurakuntaan, jossa Kentin isä on pappina.

Bruce saa vapahtajaltaan lähetyskäskyn, mutta ei rahaa, ja vanhempiensa antamilla vähillä rahoilla hän matkustaa Etelä-Amerikan viidakoihin kertomaan kristittyjen evankeliumia villeille intiaaniheimoille. Hän tekee tämän tietoisena siitä, että kaksi kolmasosaa maapallon väestöstä tunnustaa muuta kuin kristillistä uskoa, tai on tunnustamatta mitään uskoa.

Bruce joutuu moniin hengenvaarallisiin tilanteisiin, ja olosuhteet tuntuvat kääntyvän häntä vastaan. Hän ei kuitenkaan lannistu, ja yritysten ja erehdysten jälkeen työstä alkaa näkyä tuloksia. Bruce ystävystyy monien vaikeuksien jälkeen raakalaismaisen ja pakanallisen intiaaniheimon kanssa.

Hänen pyyteetön auttamishalunsa puhuttelee intiaaneja jo ennen kuin hän oppii edes heimon kieltä kunnolla. Brucen ajattelutavan mukaan he ovatkin kuin pieniä lapsia, joilla ei ole paremmasta tietoa, ennen kuin valkoihoinen mies on tämän paremman käynyt heille kertomassa. Bruce on se valkoinen mies, jonka tehtävänä on saattaa intiaanit kristillisen sivistyksen piiriin. Muutenhan he saattaisivat turmella elämänsä tietämättömyydellään.

Bruce Olson kyllä näkee ympärillään, mitä sivistys on viidakoiden intiaaniheimoille tuonut. Hänen tehtävänsä ei kuitenkaan ole vastustaa ylikansallisten yhtiöiden tunkeutumista intiaanien maille. Ei hän myöskään vastusta suurmaanomistajien tai kaivosyhtiöiden teettämiä murhia. Hänen tehtävänsä on kertoa kristillistä ilosanomaa, ja se on kaikki mitä Brucella matkassaan on.

Niinpä elämän on kai sitten oltava tällaista, ajattelin. Siinä on oltava taistelua ja itkua, jopa kuolemaa. Kaikki tapahtuu tämän ristin tähden. Näin ajattelee ja sanoo Bruce Olson kirjan viime lehdellä.

Jorma Metsäranta

Edellinen Sisällys Seuraava