Pariisissa 50 vuotta sitten hyväksytty YK:n ihmisoikeuksien julistus puhuu oikeudesta työhön ja suojaan työttömyyttä vastaan sekä pakosta nousta kapinaan pakkovaltaa ja sortoa vastaan.
Ranskassa työttömät kapinoivat. Joka kurjuutta kylvää, se raivoa niittää , huutaa yksi heidän iskulauseistaan.
Ranskalainen Nobel-kirjailija Albert Camus kirjoittaa kapinoivasta ihmisestä: Kapina on valistuneen, oikeuksistaan tietoisen ihmisen toimintaa... Kapina on yksi ihmisen keskeisiä ulottuvuuksia... ollakseen olemassa ihmisen on kapinoitava... Minä kapinoin, siis me olemme olemassa.
Raamattu tyrmää kapinallisuuden. Muistuta heitä kaikkia, että heidän on toteltava esivaltaa ja viranomaisia ja oltava näille kuuliaisia (Tit.3:1). Jokaisen on suostuttava esivaltansa alaisuuteen (Room 13:1). Taipukaa Herran vuoksi kaiken maallisen järjestyksen alaisuuteen (Piet.2:13).
Katkismus opettaa suomalaisia työttömiä olemaan kuuliaisia köyhiä ja heikkoja sortaville leipäjonohallituksille ja pitämään niitä rakkaina ja kalliina.
Minä pidän kapinaa, vastarintaa ja kansalaistottelemattomuutta tärkeänä ihmisoikeutena, joskus jopa kutsumuksena ja velvollisuutena. Miten pahasti olen eri linjoilla Raamatun ja kirkon opetuksen kanssa? Tekevätkö ranskalaiset työttömät syntiä?
Suomi on kaukana Ranskasta ja lähellä Venäjää. Aivan kuin F.M. Dostojevski kirjoittaisikin meistä suomalaisista työttömistä: Kunnon ihmisen täytyy olla pelkuri tai orja, eikä vain nykyaikana eikä joidenkin satunnaisten seikkojen vaikutuksesta vaan yleensä, kaikkina aikoina.
Ovatko Raamattu ja markkinavoimille antautuneet leipäjonohallitukset onnistuneet puolittamaan työttömien järjen, tunteen ja rohkeuden?
Kauko Tuovinen
työtön opettaja, Tampere