Olipa kerran vihainen Jumala
Jolla oli varmaankin jatkuva humala
Koska hän ihmisiä mielellään kiusasi
Pienistäkin virheistä ilkeästi rankaisi
Joka päivä hän itselleen palvontaa vaati
Ihmiskunnalle paljon käskyjä laati
Omituisia ohjeita piilossa saneli
Pappien kautta kansalle oppiaan jakeli
Kunnes eräänä päivänä heräsi ihmisen järki
Ei ollut kivaa kun päätä aina pelosta särki
Kapina vihdoin nousi viisaiden mieliin
Uskonto oli saatava kuoleman kieliin
Siitä seurasi että asioita alettiin tutkia
Valheita ja vääryyksiä yksitellen pois hutkia
Kun totuuden maailmasta tietää
Ei järjettömyyksiä enää voi sietää
Kunnes viimein älyllinen valistus koitti
Hiljalleen sivistys kansan sydämet voitti
Ahdasmieliset epätoivossaan suuttui
Yhteiskunta kuitenkin lopullisesti muuttui
Sen jälkeen rakensimme yhteistä hyvää
Teimme ihmisyydestä rehellistä ja syvää
Ei ihmisten tarvitse enää satuja pelätä
Sinäkin voit aamulla onnellisena herätä