Jokainen meistä on syntynyt, se on itsestään selvä ja luonnollinen asia. Ihminen on biologinen olento muiden eläinten joukossa, kukin elää aikansa ja kuolee pois. Yksinkertaista ja selkeää, mutta valitettavan monelle tämä luontoon kuuluva totuus ei riitä. He haluavat jotain lisää, vaikka valheellista. Tieteellisten tosiasioiden hylkääminen ja todellisuudesta piittaamaton ajattelu johtaa yleensä ongelmiin. Kun elämänkatsomuksen perusta on väärä, silloin myös kaikki sen tulkinnat ovat virheellisiä ja toiminta asian hyväksi on turhaa.
Yleensä uskovaiset sanovat olevansa uskossa, mutta jotkut heistä käyttävät itsestään nimitystä uudestisyntyneet. Heille ei jostain syystä riitä että on kerran syntynyt tähän maailmaan. Biologisen elämän lisäksi he haluavat jotain luonnon ulkopuolella olevaa. He haluavat vielä uudestisyntyä henkisesti, saada sielulleen jotain muutakin, vaikkei asiasta ole minkäänlaisia todisteita. Joidenkin mielestä isoa saalista kannattaa pyytää, vaikkei koskaan saisikaan. Mutta jos saalista ei ole edes olemassa, on etsintä täysin turhaa.
Tähän maailmaan syntyminen ei ole oma valinta, se on vanhempien aikaansaannosta. Mutta henkisen uudestisyntymisen voi itse valita, se on henkilökohtainen uskonratkaisu. Kenties jotkut haluavat määrätä edes jotakin omassa elämässään, ja toivovat että omalla päätöksellä seuraava elämä olisi parempi kuin tämä nykyinen. Ei tämä elo helppoa tai mukavaa aina ole, mutta todellisuus on hyväksyttävä sellaisena kuin se on.
Uskovaisille tämä maailma ei jostain syystä riitä, vaan he tuhlaavat paljon aikaansa tuonpuoleisen palkinnon takia. Valitettavasti elämä voi silloin jäädä elämättä ja monta asiaa kokematta. Mielestäni on myös itserakasta ajattelua, jos ajatellaan että juuri minulla on oikea totuus ja juuri minut on pelastettu. Pienemmät uskonlahkot menevät vielä pidemmälle: He voivat eristäytyä muusta yhteiskunnasta ja hylätä paljon siitä, minkä ihmiskunta on tuhansien vuosien aikana oppinut ja kehittänyt.
Tiedän uskovaisia, jotka ovat innokkaita rakentamaan Jumalan valtakuntaa. Olen usein ihmetellyt, mik-seivät he halua rakentaa tätä maanpäällistä ihmisten valtakuntaa samalla innolla. Jos kaikki uskontoihin käytetty aika, vaiva ja raha käytettäisiin oikeasti yhteiskunnan hyväksi, paljon ongelmista olisi hoidettu aikoja sitten. Kaiken hyvän voi tehdä uskonnotto-masti, kirkko ja sen oppi ei tuo mitään lisäarvoa, vaan vie resursseja toiminnalta. Älä sinäkään tuhlaa elämääsi tuonpuoleisen palkinnon takia, vaan elä ainoa elämäsi kunnolla. Tämä elo on tässä ja nyt. Kun ymmärrät, että sinulla on vain tämä yksi elämä, voit käyttää kaiken aikasi ja energiasi täällä maan päällä. Toivon että kaikki heräisivät jo, todellisuuteen!
Seuraava juttu: Runo