Olen jo pitkään yrittänyt saada selville, mitä mahdetaan tarkoittaa ylevän kuuloisella ja hyvin taajaan käytetyllä käsitteellä kristilliset arvot. Nyt se sitten on selvinnyt. Piispa Juha Pihkala antaa varsin selkeän kuvauksen kristittyjen moraalista kirjassa "Nurkkaan ajettu Jumala?". Kirjassa Piispa Juha Pihkala käy debattia uskonnosta tähtitieteen professori Esko Valtaojan kanssa.
Keskustellessaan Esko Valtaojan kanssa homoseksuaalien asemasta väläyttää Pihkala varsin kummallisen kommentin. Siinä hän antaa ymmärtää, että homoseksuaalien ihmisoikeuksista viis, kunhan kristillinen kirkko pysyy vahvana ja yhtenäisenä. Tämä kuulostaa varsin julmalta ja laskelmoivalta moraalilta.
Piispa lähtee käsittelemään asiaa varsin retorisesti lainaamalla muinaisten roomalaisten ajatusta: "Fiat iustitia, pereat mundus! Toteutukoon oikeus, vaikka maailma siitä tuhoutuisi!". Kirkkoa koskienhan tämä kuuluisi: "Tapahtukoon oikeus, vaikka kirkko hajoaisi!" - ja hän jatkaa: "Olisihan se upeaa ja radikaalia, mutta roomalaisetkaan eivät antaneet tuon ylvään periaatteen viedä valtakuntaansa tuhoon". Varmistaakseen sanoman läpimenon hän vielä hiukan selventää sitä: "Jos oikeudet tai käsitykset siitä, mikä on oikein ajautuvat vastakkain, niin kumpi on käytännössä tärkeämpi asia, yhteisön tai yksilön oikeus?".
Jollen ole aivan väärin ymmärtänyt, niin Pihkala tarkoittaa, että ihmisoikeuksista voidaan luistaa, jos tämä ihmisoikeuden toteutuminen jotenkin vaarantaa jonkin suuren ja merkityksellisen instituution aseman tai muuten vaikuttaa radikaalisti yhteiskunnassa vallitsevaan järjestykseen. Piispan moraalinen tulkinta ei ole uusi kirkonmiehen suusta, koska se on loppujen lopuksi vain modernisoitu versio esimerkiksi arkkipiispana 1930 luvulla toimineen Gustav Johanssonin lausahdukseen "Naisemansipatsiooni on luopumista Jumalasta". Vastaavaa retoriikkaa on aivan varmasti käytetty kirkon taholta kaikkia suuria yhteiskunnallisia muutoksia vastaan.
Piispa Juha Pihkalan kannanotto on ymmärrettävissä kirkon omalta kannalta, koska tällä tavalla se pyrkii suojaamaan oman asemansa. Mutta onko se hyväksyttävissä yhteiskunnan eettiseksi normiksi ja mitä se mahdollisesti merkitsee yhteiskunnan kannalta?
Yhteiskunnassa on monia ihmisryhmiä, jotka ovat kärsineet historian saatossa Pihkalan julkituoman moraalin takia. On aivan varma, että kyseistä moraalia on yritetty käyttää torjumaan sääty-yhteiskunnan mureneminen ja vastustettu yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta.
Se nyt vain on niin ja on aina ollut, että uusien ajatusten ja käsitysten esiintulo romuttaa edellisen yhteiskunnan rakenteita. Tästä on hyvänä esimerkkinä aateliset. Hehän olisivat sääty-yhteiskunnassa keskeisiä vallanpitäjiä nyt kukaan ei muista heitä. Kehitys ei varmaan ole ollut aatelisten mieleen, mutta ainakin ei-aatelisena pidän kehitystä hyvänä. Tässä tapauksessa yksilön etu on myös yhteisön etu. Mahdollistihan yleinen ja yhtäläinen äänioikeus nykyisenlaisen demokraattisen yhteiskunnan, vaikka se samalla aiheutti aatelisten vallan murenemisen.
On kaiken kaikkiaan mahdotonta hyväksyä ajatus, että jotkut saavat päättää, kenelle annetaan täydet ihmisoikeudet ja kenelle ei, riippuen aiheutuuko siitä ongelmia joillekin instituutioille tai valtaryhmittymille. Jos hyväksytään ajatus, että homoseksuaaleille ei anneta täysiä ihmisoikeuksia, niin mikä estää rasisteja vaatimasta, että värillisillä ihmisillä ei saisi olla samoja ihmisoikeuksia kuin valkoisilla.
Vastaavia esimerkkejä löytyy vaikka kuinka paljon ja on helppo todeta, että Pihkalan moraalia ei saa käyttää yhteiskunnan normien muodostamiseen. Pitääkin toivoa, että piispa Juha Pihkalan kommentti oli vain harkitsematon sammakko, eikä se laajemmin edusta ns. kristillisiä arvoja!
Seuraava juttu: Runo